Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Pilvilinna
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Valentinin Pilvilinna on satiiri, mutta aiheenaan koko ihmiskunnan mädännäisyys: on olemassa Pilvilinna, eräänlainen täyttyvien toiveiden maa, ja kerran aukeavat sen portit ihmisille, mutta nämäkös osaisivat siellä asustaa - heidän toiveensa kääntyvät toisiaan vastaan ja paratiisin tuntu häviää siinä samassa. Kirjailijan alkuidea on lupaava, mutta nasevaksi tämä aikuisten satu pystyy vain paikoitellen, ja jotenkin jäämme kaipaamaan sitä myönteisyyttä, mitä tiedämme Rislakissa olevan tyhmääkin ihmiskuntaa kohtaan. (Aarne Laurila: Suomalaista proosaa vuonna 1958, Kirjastolehti 2/1959)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
Oli niin pimeää, että mustakin näytti valkoiselta.
Mutta vähitellen päivä valkeni. Pimeä muuttui mustaksi. Musta muuttui harmaaksi. Harmaa muuttui lopulta alkavaksi päiväksi.
Näin tapahtui kaikkialla. Näin tapahtui idässä ja lännessä, tasavalloissa, kuningaskunnissa ja kansandemokratioissa. Näin tapahtui myös Pilvilinnassa.
Pilvilinnaan ympäröi mahtavankorkea muuri. Se oli kuin ikivanha linnoituskaupunki. Ja ikivanha se olikin, yhtä vanha kuin ihminen. Muuriin oli upotettu portti. Raskas koristeltu portti, jota ei koskaan avattu. Sen oikealla puolella oli Portinvartijan koppi, jossa oli pieni luukku, aivan kuin jossakin virastossa. Kopista pääsi kapean oven kautta portin ulkopuolelle. Se oli Vartiomiehiä varten. Portin molemmin puolin oli kukkia ja pensaita, joitten emiä ja heteitä ei kukaan ihminen tuntetunut.
Mutta vähitellen päivä valkeni. Pimeä muuttui mustaksi. Musta muuttui harmaaksi. Harmaa muuttui lopulta alkavaksi päiväksi.
Näin tapahtui kaikkialla. Näin tapahtui idässä ja lännessä, tasavalloissa, kuningaskunnissa ja kansandemokratioissa. Näin tapahtui myös Pilvilinnassa.
Pilvilinnaan ympäröi mahtavankorkea muuri. Se oli kuin ikivanha linnoituskaupunki. Ja ikivanha se olikin, yhtä vanha kuin ihminen. Muuriin oli upotettu portti. Raskas koristeltu portti, jota ei koskaan avattu. Sen oikealla puolella oli Portinvartijan koppi, jossa oli pieni luukku, aivan kuin jossakin virastossa. Kopista pääsi kapean oven kautta portin ulkopuolelle. Se oli Vartiomiehiä varten. Portin molemmin puolin oli kukkia ja pensaita, joitten emiä ja heteitä ei kukaan ihminen tuntetunut.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
eräänlainen kertomus
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
174