Abu-Hanna, Umayya

Audiovisuaalinen työ:
Vuodesta 1992 Abu-Hanna on käsikirjoittanut, kuvannut, toimittanut ja ohjannut dokumentteja, uutis- ja ajankohtaisjuttuja ja toiminut mm. Ajankohtaiskakkosen toimittajana ja juontajana. Vuonna 2001 hän toimi televisiokurssin vetäjänä Yleisradiossa journalistitaustaisille pakolaisille. Tästä työstään Abu-Hanna sai Bonnier-palkinnon. Vuonna 2003 hän opetti Malesiassa "Scriptwriting for Women´s programs" -nimistä kurssia 13 toimittajalle ja tuottajalle 13sta eri Aasian maasta. Työskentelee Valtion taidemuseossa.

Kolumnistina Abu-Hanna on toiminut mm. 1991 Vihreä Langassa, 1998 Annassa, 1999-2002 Metrossa, 2003 Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa 2006-. Radiosta hänet tunnetaan mm. 1991-1995 toimittamastaan Radio Suomen Valoa Ikkunassa -ohjelmasta. Artikkeleita hän on kirjoittanut mm. seuraavissa julkaisuissa Image, Finnish Music Quarterly, Monitori, Trendi, Voima, Vihreä Lanka, Kuvalehti, Arto.

Luottamustehtävistä mainittakoon:
Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kiinteistölautakunnan jäsenyys 1988-91
Opetusministeriön nimeämän valtioneuvoston "Maanantai-seuran" jäsenyys 1993-94
Sexpo ry:n hallituksen jäsenyys 1994
2002-03 Valtiovarainministeriön "Katala"-erityisryhmän (Kehitystyön rahoituksen, tason ja laadun selvitysryhmä) jäsen
Vuodesta 2004 Taiteen Keskustoimikunnan jäsen

Abu-Hanna syntyi Israelin palestiinalaisena Haifassa 1961, jossa hän kävi italialaisten Karmeliittanunnien koulua. Koulun päätteeksi hän valmistui myös Rubensteinin konservatoriosta pääaineena klassinen piano. Abu-Hanna opiskeli kolme vuotta Haifan yliopistossa englantilaista filologiaa ja psykologiaa. 1981 hän muutti Suomeen aviottuaan suomalaismiehen kanssa. Suomessa Abu-Hanna aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa pääaineena arabiankieli, arabialainen kulttuuri ja islam, sivuaineena tiedotusoppia ja naistutkimusta ja opiskeli siellä vuodesta 1983. Hän valmistui 1992 taiteiden maisteriksi Taideteollisesta Korkeakoulusta pääaineena audiovisuaalinen journalismi.

Palkinnot:
Bonnier-palkinto vuoden parhaasta journalistisesta innovaatiosta 2002
Suomi-palkinto, Opetusministeriö 2003
2004 Kansanvalistusseuran palkinto
Vuoden Kristiina, Helsingin Yliopiston Kristiina Instituutti

Abu-Hanna harrastaa lukemista syöden, tanssimista itsekseen ja uteliaisuutta.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Artikkeleita/ esseitä:

Never say never, teoksessa Pieni kulttuurikirja - juhlateos suomalaiselle kulttuurille ja luoviidelle, Otava 1997
Kuulunko vaikken kuulu?, Virtauksia 2001
Eläköön Shaft. Elokuvantaju-verkkosivusto 2001
Suomalainen media ja Lähi-idän tilanne; Keskusteluja Huopalahdessa 1998-2002, teoksessa Pommeja ja puskutraktoreita - palestiinalaiset rauhan vankeina, Like 2002

Eteläntyttö, Kaltio 2006 ; (62) ; 1

Tekstinäyte

Pyhänmaan äidin jouluvinkit

Joulukuu on touhuntäyteistä aikaa ja lastenlapset juoksevat jaloissa. Kerron seuraavaksi äitini Samian pedagogisista kokeiluista joiden avulla ehdit tehdä myös kotitöitä.

Siskoni kuusivuotiasta Dima-tyttöä kutsutaan "Varjoksi". Hän seuraa aikuisia, puhuu koko ajan ja kyselee jatkuvasti. Miten voi kokata, siivota ja keskittyä kun Varjo vaanii?

Ei hätää, Varjon isoäiti (minun äitini Samia) nostaa keittiön pöydän terassille, pöydän päälle hän nostaa tuolin ja tuolin päälle tyynyn. Ja tämä on tarkoitettu lapsenlapselle. Terassi on 14. kerroksessa ja istuminen tämän puisen häkkyrän päällä vaatii rohkeutta ja keskittymiskykyä. Samia nostaa Diman pöydän päälle, kohottaa hänet tuolille ja ilmoittaa iloisesti: "Eikö ole upea näköala, armas kuningattareni?!"

Mummi ojentaa Dimalle paperia ja laatikon jossa on 90 värikynää.

"Olet piirtävä kuningatar. Piirrä eteesi avautuva vuori."

Kun tämä osuus on piirretty, Samia siirtää kuningattaren tuolia muutaman asteen ja sanoo: "Seuraavaksi piirrät Bahai-temppelin. Sitten meren. Sitten naapuritalon.". Tämä toistuu noin kahden tunnin ajan kunnes tuolia on siirretty 360 astetta.

Rauhallisen tauon jälkeen ovikello soi ja toinen duracell-patterilla varustettu lapsenlapsi astuu sisään. Mummilla on vielä keittiössä työt kesken. Ei hätää. Samia kävelee miehensä vaatekaapin luo ja ottaa sieltä kaksi nahkavyötä:

"No niin rakkaat hevonen ja aasi, tulkaa tänne."

Lapsenlapset juoksevat rakkaan mumminsa luo tyhminä kuin Hannu ja Kerttu. Isoäiti pujottaa kummankin kaulaan nahkavyön. Hän taluttaa heidät olohuoneen ruokapöydän alle, sitoo nahkavöiden toisen pään pöydän jalkaan ja sanoo:

"Dima on aasi, Sami on hevonen, te olette tallissa ja syötte sanomalehtiä. Mutta hevonen ja aasi puhuvat eri kieltä, tärkein tehtävänne on siis keksiä yhteinen kieli."

Isäni tulee torilta kädet ostoskasseista venyneinä. Olohuoneessa hän näkee pöydän alla konttaavat lapsenlapsensa. Lapset on sidottu nahkavöin ja he puhuvat siansaksaa. Hänen vaimonsa ottaa tilanteesta valokuvia. Isäni kulmakarvat nousevat:

"Näinkö sait taas itsellesi hetken työrauhan? Lupaan ja vannon olla tottelevainen ja hiljaa!"

Lisää vinkkejä työrauhan hankkimiseen saa Samia-äidiltäni ilmaiseksi.