Jerikon muurit

Jossakin kohdassa tätä kirjaansa Sandemose esittää vastalauseensa. sille, että hänen teoksiaan on nimitetty romaaneiksi - 'Jerikon muurit' on romaani vielä vähemmän kuin aikaisemmat. Se on kirjoitettu kuolleen pojan ja kuolleen vaimon muistoksi ja kumpuaa syvistä muistojen, vaikutelmien ja persoonallisen ajattelun lähteistä pitkänä yksinäisen ihmisen ajatusketjuna, jossa näennäisesti pieni lähtökohta juoksuttaa joka hetki uutta aihemateriaalia, muuttaa yllättäen ajatuksen suunnan ja avaa toisenlaisen muistojen sulun, mutta säilyttää silti sisäisen logiikkansa. Tekijä kiistää väitteen, että hän olisi fabuloija ja selittää ajatussisältönsä moninaisuuden ja liikkuvuuden johtuvan 'epäterveellisestä muistista', jossa säilyy kaikki sekin, minkä muut ihmiset oitis unohtavat. Siinä suhteessa hän kuitenkin on fabuloija, että hänen seurassaan ajan ja paikan, toden ja kuvitellun rajat menettävät merkityksensä.