Homo faber

Näytelmäkirjailijana maineensa luonut sveitsiläinen Max Frisch ei suotta ole teoksensa määreeksi romaanin asemasta valinnut "selostusta", koska se epäilemättä paremmin kattaa päähenkilön, insinöörin, laatuvarauksen ja henkisen asennoitumisen elämään. Yrmeän omalaatuista huumoria viljellen Frisch antaa tämän "homo faberin" selostaa järkeistettyä ja tunteista vapaata elämänkäsitystään, missä fantasia ja abstraktisuus kuvastelevat ikävystyttävän narrimaisina turhanpäiväisyyksinä hamaan siihen kauteen, jolloin aivan nuori Sabeth lumoaa hiiret ja saa hänet etsimään nimiä elämässään aivan uusille ilmiöille. Sabethin kuolema, tietoisuus siitä, että tämä itse asiassa oli hänen tuntematon tyttärensä sekä hänen ruumiiseensa pesiytynyt syöpä, joka on toivottomassa vaiheessa, pakottavat hänet vastahakoisesti toteamaan, että rationalisoiminen ja koneistunut toimintavalmius ei riitä elämän monimuotoisuuden keskellä, eikä se edes kykene saattelemaan ihmistä kuolemanpelon ohitse arvokkaaseen ja viileään luopumiseen. Erikoisesta aiheestaan huolimatta tavattoman inspiroiva ja uudelleen lukemisen arvoinen teos, joka ei antiaan kerralla ammenna tyhjiin.