Syksy ja pimeä

Raento kuvaa teoksessaan Alatuvan Penjamin viimeisiä vaiheita. Penjami on entinen renki. Talo on jäänyt tyhjilleen, kaupunkilaistyttäret ovat vuokranneet talon ja siihen kuuluvan suoalueen voimalaitosyhtiölle. Eräänä päivänä pihaan ajaa auto, joka tuo mukanaan uuden ajan ja samalla hävityksen: metsä on tarkoitus leimata, suolle perustaa turvetyömaa. Kun puuhun lyödään pilkka, se osuu samalla Penjamiin. Kumpikin saa kuoliniskun. - Penjamin tarinaan rinnastetaan vastakohtana kertomus Koivusta, lääkäristä joka on paennut korpeen kaupungin tylyyttä. Kirjailijan sanoma keskittyy Koivun painajaisuneen ja sen jälkeiseen yksinpuheluun: "Asvaltilla te ette pysty seisomaan, koska asvaltista ei ruoho kasva." - Raennon kerronta on eläytyvää ja totista. Luonnonkuvausten lyriikka tuo mieleen Huovisen, mutta siihen yhtäläisyys päättyykin. Raento kirjoittaa hyvin, mutta kenties hänen sanomansa olisi omaksuttavampi, ellei kerronta olisi niin hellittämättömän apeaa.