Lapsuus ja kouluvuodet

Lueskelin näitä muistelmia jonkin aikaa epäluuloisena - minkä arvoista meille nyt on joittenkin vanhojen venäläisten näkymien yksityiskohtainen kuvailu? Sitten alkoi Paustovskin vetävä tekniikka näkyä ja tuntua. Sillä tekniikalla hän kussakin luvussa ensin puhuu mitä puhuu jostakin paikasta tai henkilöstä (enkä minä tätä jaksa kokea itselleni erikoisen tärkeäksi, ne ovat Paustovskin muistoja ne), mutta vähitellen kajastaa noiden muistojen yleisinhimillinen sisältö; lopulta se jopa loistaa. Iäkkäällä Paustovskilla on, kuten nykyisellä Jevtušenkollakin myös lämpöinen ihanteellinen henki, jota oletan monien kirjastonkäyttäjien haeskelevan. 1893 syntyneen Paustovskin muistelmissa tuntuu vallankumous ensin vain etäisenä mahdollisuutena, mutta pojan varttuessa vallankumouksen ajatus leviää kunnes se kumisee ehdottomana välttämättömyytenä. On jännittävää nähdä, miten yhteiskunnallinen tietoisuus ja oma henkinen voima rinnakkain kasvavat nuoressa kirjoittelevassa koulupojassa, joka näkee mm. juutalaisvainoja ja vapaita rosvoja. Kun räjähdykset lopulta alkavat, lähestyy Paustovskin maailma silloisten suomalaisten maailmaa: samaa tsaaria ja väärämielistä järjestelmää vastaan taisteltiin Moskovassa, Kievissä ja jossakin pikkukaupungissa kuin Helsingissä ja Suomessa.