Hiljainen kesä
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
11/1979
Teosarvio
Tikka, Eeva: Hiljainen kesä. Romaani.
Pohjoiskarjalaisen talon vanhin poika hukkuu myrskyssä palatessaan saaresta, jonne hän on muilta salaa mennyt pohtimaan asioitaan. Seuraava kesä on talon elämässä hiljainen ja apea, mutta niin vanhempien kuin sisarusten, 17-vuotiaan tyttären ja vasta koulunsa aloittaneen pikkuveljen, mielissä pinnan alla liikkuu ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä, jotka sanoiksi pukeutumattomina herättävät ristiriitoja ja ahdistusta keskinäisissä suhteissa. Vaikeimman kriisin lävitse käy äiti, mutta ulospäin näyttävimmin purkaa mieltään pikkuveli milloin päästämällä vapaaksi kettutarhasta ketun, milloin polttamalla vahingossa kokonaisen ladon, koska ei ymmärrä eikä kestä vanhempiensa uudenlaista välinpitämättömyyttä, jota hän pitää rakkauden puutteena. Eeva Tikalla on oiva kyky kuvata kirkkaasti ja jäntevästi hiljaista ja näennäisesti liikkumatonta maaseudun arkea ja tulkita tunteita ja mielen myllerrystä, jonka vuosien itsekuri on lukinnut ja menetyksen murhe vasta laukaissut pintaan. Tämän kertojan ihmiset eivät dramatisoi, korota ääntään tai konstaile, mutta heihin kiintyy ja heidän hiljaisessa kesässään elää intensiivisesti mukana. Hyviä kunnon ihmisiä ei ole niinkään helppo tulkita, mutta Eeva Tikka sen taidon osaa.
Pohjoiskarjalaisen talon vanhin poika hukkuu myrskyssä palatessaan saaresta, jonne hän on muilta salaa mennyt pohtimaan asioitaan. Seuraava kesä on talon elämässä hiljainen ja apea, mutta niin vanhempien kuin sisarusten, 17-vuotiaan tyttären ja vasta koulunsa aloittaneen pikkuveljen, mielissä pinnan alla liikkuu ajatuksia, tunteita ja kysymyksiä, jotka sanoiksi pukeutumattomina herättävät ristiriitoja ja ahdistusta keskinäisissä suhteissa. Vaikeimman kriisin lävitse käy äiti, mutta ulospäin näyttävimmin purkaa mieltään pikkuveli milloin päästämällä vapaaksi kettutarhasta ketun, milloin polttamalla vahingossa kokonaisen ladon, koska ei ymmärrä eikä kestä vanhempiensa uudenlaista välinpitämättömyyttä, jota hän pitää rakkauden puutteena. Eeva Tikalla on oiva kyky kuvata kirkkaasti ja jäntevästi hiljaista ja näennäisesti liikkumatonta maaseudun arkea ja tulkita tunteita ja mielen myllerrystä, jonka vuosien itsekuri on lukinnut ja menetyksen murhe vasta laukaissut pintaan. Tämän kertojan ihmiset eivät dramatisoi, korota ääntään tai konstaile, mutta heihin kiintyy ja heidän hiljaisessa kesässään elää intensiivisesti mukana. Hyviä kunnon ihmisiä ei ole niinkään helppo tulkita, mutta Eeva Tikka sen taidon osaa.