Born, Elsa von
Elämäkertatietoa
Elsa Maria von Born syntyi 20.6.1879 Sarvilahden kartanossa Pernajassa. Hänen vanhempansa olivat maamarsalkka, vapaaherra Viktor Magnus von Born ja Hulda Berndtson. Elsa syntyi toiseksi vanhimpana tyttärenä lapsikatraaseen, joka tuli käsittämään seitsemän tyttöä ja kaksi poikaa.
Herraskartanon arkea leimasi spartalainen yksinkertaisuus, myös lapsilta vaadittiin työntekoa ja velvollisuuksien täyttämistä. Ahkeruus ja vaatimattomuus olivat ominaista Elsa von Bornille koko hänen elämänsä ajan. Jo lapsesta saakka hän tunsi suurta rakkautta luontoa kohtaan ja ymmärsi hyvin kauneusarvoja. Elsan eno oli kuuluisa taiteilija Gunnar Berndtson. Hän on maalannut ryhmämuotokuvan von Bornien perheestä.
Elsa von Born valmistui ylioppilaaksi Privata svenska flickskolanista Helsingissä 1898.
Vuonna 1901 Elsa von Born avioitui vapaaherra Gustaf Silfverhjelmin kanssa ja hänestä tuli Sannäsin kartanonrouva. Sannäsin kartano kuului Gustaf Silfverhjelmin ensimmäisestä avioliitosta syntyneelle tyttärelle, ja v. 1920 Silfverhjelmin pariskunta osti kartanon tyttäreltä. Tästä koituneet suuret velat ja korot veivät heidän taloutensa ahdinkoon, joten kartanosta oli luovuttava v. 1925. Samassa yhteydessä tuli avioero. Elsa von Bornille jäi omana perintöosana saatu huvila Hudön saarella. Elsa ja Gustaf Silfverhjemillä oli kolme lasta.
Kansalaissodan aikana Gustaf Silfverhjelm toimi suojeluskunnan päällikkönä. Myös Elsan veli toimi aktivistina. Kun saksalainen sukellusvene v. 1917 toi Suomeen aseita ja ampumatarvikkeita, oli Elsa saarellaan Hudössä Pernajan saaristossa auttamassa sukellusveneessä saapuneita jääkäreitä aselasteineen mantereelle. Pitkänäperjantaina v. 1918 punaiset pidättivät Elsa Silfverhjelmin ja veivät hänet kahleissa Porvooseen kuulusteltavaksi. Sota loppui ennen kuin Elsaa ehdittiin syyttää sotatoimiin osallistumisesta. Kansalaissodan jälkeen Elsa toimi Porvoon Lotta Svärd-yhdistyksen puheenjohtajana useita vuosia.
Avioliiton jälkeen yli 45-vuotiaana Elsa von Born aloitti kirjallisen uransa. Nio Syskon på landet ilmestyi 1931. H.J. Wahlroos arvioi sen tavallaan kotiseutukirjaksi, vaikka se on tarkoituksellisesti kirjoitettu fiktiiviseen, ajallisesti ja maantieteellisesti epämääräiseen muotoon. Wahlroos on sitä mieltä, että teokselle tuo lisäarvoa tieto siitä, että se kertoo elämästä Suur-Sarvilahden kartanossa Viktor Magnus von Bornin aikana. Toinen puolifiktiivinen kotiseutukirja, novellikokoelma Långöfolket kertoo Kieltolain ajasta Itä-Uudellamaalla. Det var en gång ... : nio syskons äventyr på landet ilmestyi 14 vuotta esikoisteoksen jälkeen ja on samantyyppinen tämän kanssa, mutta osoitettu lapsilukijoille.
Naiskohtalot kiinnostivat Elsa von Bornia. Vuonna 1941 ilmestyi Skönhet och hjärta, joka sisältää Rosina Lavoniuksen, Ebba Lavoniuksen, Ellan de la Chapellen, Hulda von Bornin ja Emelie Antellin elämäkerran. Seuraavana vuonna ilmestyi Ett dramatiskt kvinnoöde från Napoleons tidevarv, joka kertoo d´Abrantésin kreivittären (Laure Junot) elämäkerran.
Lopuksi Elsa von Born kirjoitti paikallishistoriat Det levande Borgå ja Pernåboken. Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa arvostettiin Elsa von Bornia kirjailijana, ”jolla on tarkat asiatiedot ja hyvä maku sekä viehättävä ja selvä tyyli”.
Kirjallisia taitojaan Elsa von Born käytti myös freelancetoimittajana. Vuodesta 1925 lähtien hän vietti talvisin pidemmän ajan ulkomailla, yleensä Italiassa. Toimittajan työssä hänen erikoisalanaan olivat matkailu-, henkilö- ja kulttuurihistorialliset artikkelit. Italiassa hän tapasi mm. Mussolinin, jota hän haastatteli. V. 1936 häneltä julkistettiin teos Italienska intryck. Elsa von Born on tehnyt merkittävän elämäntyön suomalais-italialaisen tiedonkulun ja yhteistyön saralla pitämällä puheita ja julkaisemalla artikkeleita. Hänet palkittiin Italiassa kulttuurisista ansioistaan korkealla kunniamerkillä.
Elsa von Born toimi Suomen PEN-klubin varapuheenjohtajana 1935-37 ja 1938-45.
Elsa von Born kuoli 77-vuotiaana 4.12.1956 ja on haudattu Silfverhjelmien hautakappeliin Porvoon hautausmaalle.
Teksti: Eija Kareno
Lähteet
Born, Eric von : Gamle baronen på Sarvlaks och hans tolv barn : minnesbilder och hågkomster. - 1967.
Helsingin Sanomat 5.12.1956.
Huvudstadsbladet 20.6.1954.
Silfverhjelm, Eric : Elsa von Born : en finländsk kulturgestalt. -1957.
Suomen kirjailijat = Finlands författare 1917-1944. -s.36.
Wahlroos, H.J.: En skildring frän livet på Stor-Sarflaks. Borgåbladet 24.11.1931.
Wahlroos, H.J.: En bok om östnyländskt spritsmuggarliv. Borgåbladet 28.10.1937.
Herraskartanon arkea leimasi spartalainen yksinkertaisuus, myös lapsilta vaadittiin työntekoa ja velvollisuuksien täyttämistä. Ahkeruus ja vaatimattomuus olivat ominaista Elsa von Bornille koko hänen elämänsä ajan. Jo lapsesta saakka hän tunsi suurta rakkautta luontoa kohtaan ja ymmärsi hyvin kauneusarvoja. Elsan eno oli kuuluisa taiteilija Gunnar Berndtson. Hän on maalannut ryhmämuotokuvan von Bornien perheestä.
Elsa von Born valmistui ylioppilaaksi Privata svenska flickskolanista Helsingissä 1898.
Vuonna 1901 Elsa von Born avioitui vapaaherra Gustaf Silfverhjelmin kanssa ja hänestä tuli Sannäsin kartanonrouva. Sannäsin kartano kuului Gustaf Silfverhjelmin ensimmäisestä avioliitosta syntyneelle tyttärelle, ja v. 1920 Silfverhjelmin pariskunta osti kartanon tyttäreltä. Tästä koituneet suuret velat ja korot veivät heidän taloutensa ahdinkoon, joten kartanosta oli luovuttava v. 1925. Samassa yhteydessä tuli avioero. Elsa von Bornille jäi omana perintöosana saatu huvila Hudön saarella. Elsa ja Gustaf Silfverhjemillä oli kolme lasta.
Kansalaissodan aikana Gustaf Silfverhjelm toimi suojeluskunnan päällikkönä. Myös Elsan veli toimi aktivistina. Kun saksalainen sukellusvene v. 1917 toi Suomeen aseita ja ampumatarvikkeita, oli Elsa saarellaan Hudössä Pernajan saaristossa auttamassa sukellusveneessä saapuneita jääkäreitä aselasteineen mantereelle. Pitkänäperjantaina v. 1918 punaiset pidättivät Elsa Silfverhjelmin ja veivät hänet kahleissa Porvooseen kuulusteltavaksi. Sota loppui ennen kuin Elsaa ehdittiin syyttää sotatoimiin osallistumisesta. Kansalaissodan jälkeen Elsa toimi Porvoon Lotta Svärd-yhdistyksen puheenjohtajana useita vuosia.
Avioliiton jälkeen yli 45-vuotiaana Elsa von Born aloitti kirjallisen uransa. Nio Syskon på landet ilmestyi 1931. H.J. Wahlroos arvioi sen tavallaan kotiseutukirjaksi, vaikka se on tarkoituksellisesti kirjoitettu fiktiiviseen, ajallisesti ja maantieteellisesti epämääräiseen muotoon. Wahlroos on sitä mieltä, että teokselle tuo lisäarvoa tieto siitä, että se kertoo elämästä Suur-Sarvilahden kartanossa Viktor Magnus von Bornin aikana. Toinen puolifiktiivinen kotiseutukirja, novellikokoelma Långöfolket kertoo Kieltolain ajasta Itä-Uudellamaalla. Det var en gång ... : nio syskons äventyr på landet ilmestyi 14 vuotta esikoisteoksen jälkeen ja on samantyyppinen tämän kanssa, mutta osoitettu lapsilukijoille.
Naiskohtalot kiinnostivat Elsa von Bornia. Vuonna 1941 ilmestyi Skönhet och hjärta, joka sisältää Rosina Lavoniuksen, Ebba Lavoniuksen, Ellan de la Chapellen, Hulda von Bornin ja Emelie Antellin elämäkerran. Seuraavana vuonna ilmestyi Ett dramatiskt kvinnoöde från Napoleons tidevarv, joka kertoo d´Abrantésin kreivittären (Laure Junot) elämäkerran.
Lopuksi Elsa von Born kirjoitti paikallishistoriat Det levande Borgå ja Pernåboken. Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa arvostettiin Elsa von Bornia kirjailijana, ”jolla on tarkat asiatiedot ja hyvä maku sekä viehättävä ja selvä tyyli”.
Kirjallisia taitojaan Elsa von Born käytti myös freelancetoimittajana. Vuodesta 1925 lähtien hän vietti talvisin pidemmän ajan ulkomailla, yleensä Italiassa. Toimittajan työssä hänen erikoisalanaan olivat matkailu-, henkilö- ja kulttuurihistorialliset artikkelit. Italiassa hän tapasi mm. Mussolinin, jota hän haastatteli. V. 1936 häneltä julkistettiin teos Italienska intryck. Elsa von Born on tehnyt merkittävän elämäntyön suomalais-italialaisen tiedonkulun ja yhteistyön saralla pitämällä puheita ja julkaisemalla artikkeleita. Hänet palkittiin Italiassa kulttuurisista ansioistaan korkealla kunniamerkillä.
Elsa von Born toimi Suomen PEN-klubin varapuheenjohtajana 1935-37 ja 1938-45.
Elsa von Born kuoli 77-vuotiaana 4.12.1956 ja on haudattu Silfverhjelmien hautakappeliin Porvoon hautausmaalle.
Teksti: Eija Kareno
Lähteet
Born, Eric von : Gamle baronen på Sarvlaks och hans tolv barn : minnesbilder och hågkomster. - 1967.
Helsingin Sanomat 5.12.1956.
Huvudstadsbladet 20.6.1954.
Silfverhjelm, Eric : Elsa von Born : en finländsk kulturgestalt. -1957.
Suomen kirjailijat = Finlands författare 1917-1944. -s.36.
Wahlroos, H.J.: En skildring frän livet på Stor-Sarflaks. Borgåbladet 24.11.1931.
Wahlroos, H.J.: En bok om östnyländskt spritsmuggarliv. Borgåbladet 28.10.1937.