Taivaanranta

Juha Seppälä ei ole ehkä novellimuodon suuri uudistaja, mutta hänen eleettömän tarkkavaistoinen henkilökuvauksensa koskettaa lukijaa. Vaikkeivät novellien juonet olekaan suurieleisiä, ne tuntuvat sattuvan kuin hammaslääkärin pora hermoon. Seppälä osaa vauhkoutumatta nähdä sen, mitä muut vasta katselevat. Esikoisesta, novellikokoelma Tornista hän sai viime vuonna J.H. Erkon palkinnon. Tämä toinen sisältää yhden laajan ja kolme lyhyempää novellia. Niminovellin kaksi yksinäistä miestä viettävät viikon kesämökillä ja haeskelevat toiselle kaupungista omakotitaloa. Taiteilija ja biologian lehtori tarkastelevat samaa asiaa, ihmistä ja ihmisen suhdetta luontoon ja itseensä eri näkökulmista, mutta novellin kannalta olennaisinta on se, että miehet ovat elämämme ytimen äärellä. Ne näkevät saman asian, meren, horisontin ja kaukaisen saaren itsensä kautta. Tämä yksilöllistää heidät, mutta kaavamaistumisen Seppälä on rikkonut murtamalla ennakkoluulot ja mielikuvat, joita lukijalla saattaa olla.