Nahkakypärien laulu
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
5/1971
Teosarvio
Pietarinen, Armas: Nahkakypärien laulut.
Nahkakypärä - kalju - on jo useilla sotatoimiyksikön asevelijuhlaan saapuvilla. Kirkkoherra, varatuomari ja varastonhoitaja viettävät yön muistellen mennyttä, seuranaan varatuomarin tuttavapiiriin kuuluvia naisia. Takautumina esitetty sota ja kertojan, varastonhoitajan, muut vaiheet antavat tarpeellista taustaa ja syvyyttä. Sotapappi on maallistunut, varatuomari on itse asiassa keinottelija, aamulla on ankeuden maku. Parasta kirjoittaja antaa sota tapahtumissa. Varhaisia syitä vääriin asenteisiin löytyy, mutta samalla kirjailija syyllistyy yksinkertaistuksiin ja vähäisiin "historianväärennyksiinkin"; lottapuvusta perin harvoin saattoi erottaa kantajan varallisuutta, siksi tarkkaan säädökset sen määräsivät. Kirjailijan asenne on kriittinen ja kyyninenkin, mutta paikka paikoin tuntuu selvä jälkiviisauden ja jopa - kuten sanottua - epätodenkin häivä. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan kokonaisilme, päinvastoin: näinhän asiat todella ovat.
Nahkakypärä - kalju - on jo useilla sotatoimiyksikön asevelijuhlaan saapuvilla. Kirkkoherra, varatuomari ja varastonhoitaja viettävät yön muistellen mennyttä, seuranaan varatuomarin tuttavapiiriin kuuluvia naisia. Takautumina esitetty sota ja kertojan, varastonhoitajan, muut vaiheet antavat tarpeellista taustaa ja syvyyttä. Sotapappi on maallistunut, varatuomari on itse asiassa keinottelija, aamulla on ankeuden maku. Parasta kirjoittaja antaa sota tapahtumissa. Varhaisia syitä vääriin asenteisiin löytyy, mutta samalla kirjailija syyllistyy yksinkertaistuksiin ja vähäisiin "historianväärennyksiinkin"; lottapuvusta perin harvoin saattoi erottaa kantajan varallisuutta, siksi tarkkaan säädökset sen määräsivät. Kirjailijan asenne on kriittinen ja kyyninenkin, mutta paikka paikoin tuntuu selvä jälkiviisauden ja jopa - kuten sanottua - epätodenkin häivä. Tämä ei kuitenkaan ole kirjan kokonaisilme, päinvastoin: näinhän asiat todella ovat.