Oudot vieraat
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
11/1971
Teosarvio
Cayrol, Jean: Oudot vieraat.
Cayrol (s. 1911) luetaan Ranskan ns. uuden romaanin (Robbe-Grillet, Simon, Sarraute jne.) edellä kävijöihin ja virikkeen antajiin. Sodanaikaiset keskitysleirikokemukset heijastuvat vahvasti hänen tuotannossaan ja luomassaan esteettisessä käsityksessä ns. Lasarushenkilöstä, joka erilaisten sattumien viskomana ajautuu harhasta toiseen hapuillessaan turhaan hyväksyttyä identiteettiä, ihmisyyttä, joka voisi tulla ymmärretyksi ja rakastetuksi. Tämän hänen pääteoksenaan pidetyn romaanin (1959) kertoja-minä, sodanaikainen mustanpörssin kauppias Gaspard, on elämänvaiheitaan kertaillessaan juuri tuollainen tekijän tarkoittama Lasarushahmo, jonka menneisyys koostuu pelkistä harhoista ja elämänvalheista, joilla hän yrittää kattaa niin pahoja kuin hyviäkin tekojaan. Kaiken sattumanvaraisuuden keskeltä hän turhaan yrittää koostaa jonkinlaista ehjää minuutta, jonka olemassaololla olisi selitys ja selkeä tarkoitus, mutta viheliäisyyksien sekamelskasta ei sitä löydy. Merkillistä kyllä, aiheen ankeudesta huolimatta tekijän kertojanote on hetkittäin miltei hauskan kepeä ja vauhdikas sekä ironiassaan monikerroksinen.
Cayrol (s. 1911) luetaan Ranskan ns. uuden romaanin (Robbe-Grillet, Simon, Sarraute jne.) edellä kävijöihin ja virikkeen antajiin. Sodanaikaiset keskitysleirikokemukset heijastuvat vahvasti hänen tuotannossaan ja luomassaan esteettisessä käsityksessä ns. Lasarushenkilöstä, joka erilaisten sattumien viskomana ajautuu harhasta toiseen hapuillessaan turhaan hyväksyttyä identiteettiä, ihmisyyttä, joka voisi tulla ymmärretyksi ja rakastetuksi. Tämän hänen pääteoksenaan pidetyn romaanin (1959) kertoja-minä, sodanaikainen mustanpörssin kauppias Gaspard, on elämänvaiheitaan kertaillessaan juuri tuollainen tekijän tarkoittama Lasarushahmo, jonka menneisyys koostuu pelkistä harhoista ja elämänvalheista, joilla hän yrittää kattaa niin pahoja kuin hyviäkin tekojaan. Kaiken sattumanvaraisuuden keskeltä hän turhaan yrittää koostaa jonkinlaista ehjää minuutta, jonka olemassaololla olisi selitys ja selkeä tarkoitus, mutta viheliäisyyksien sekamelskasta ei sitä löydy. Merkillistä kyllä, aiheen ankeudesta huolimatta tekijän kertojanote on hetkittäin miltei hauskan kepeä ja vauhdikas sekä ironiassaan monikerroksinen.