Talliterapiaa

Ja hevoset vie tietysti paljon aikaa myös. Nyt, jos pääsee neljältä koulusta, tulee oikeen kiire, että ehtii liikuttaa molemmat hevoset ja tehdä läksyt. Onneks mä oon voinu käyttää hyväkseni Sarikaa, joka tunki meille tällä viikolla joka ikinen koulupäivä. Se onkin sitten saanu siivota hevosten boksit ja harjata myös mielin määrin. Ja vaikka se on niin äärimmäisen ärsyttävä ja ylimielinen, se kyllä tekee tallihommat nurisematta ja huolellisesti. Nyt sen otteetkin on jo vähän reippaammat, kun mä oon neuvonu, ettei tarvi pelätä, että hevonen menis jotenkin rikki reilusta käsittelystä.
Ja Felixin kohdalla on tietysti hyvä juttu, että Sarika osaa olla helläkätinen. Nyt se antaa jo vähän paremmin harjata itseensä, mutta kavioiden nostaminen on edelleen yhtä vaikeeta. Mutta vaikka Sarika on koulussa sellanen hermoheikko huutaja, se ei oo vielä kertaakaan hermostunu Felixiin. Aina kun poni kiskasee kavionsa pois sen otteesta, se vaan tyynesti alottaa alusta ja jossain vaiheessa, joskus kymmenien yritysten jälkeen, onnistuukin puhdistaan ne kaviot.
Että on siitä ihmetapauksesta kieltämättä ollu hyötyy, vaikken mä voi sanoo, että mitenkään hirveesti nauttisin sen seurasta noin muuten. Musta tuntuu, ettei Sarikaa kiinnosta yhtään normaali, mitäänsanomaton läpänheittäminen. Se puhuu, kun sillä on jotain asiaa. Ja sitten se mulkoilee. Todella pahasti välillä. Yks päivä Felix yritti taas purra mua, ja mä nappasin sitä riimusta ja karjahdin sille, minkä jälkeen Sarika mulkoili mua todella pitkään. Se tuntu melkeen pahemmalta kuin että se olis sanonu mulle suorat sanat. Mä selitin, että hevoselle täytyy välittömästi ilmaista, milloin se on tehny väärin, mutta luultavasti Sarika ajatteli vaan, että mä oon tyhmä ja ilkee. Ärsyttävää.