Evakko

Kuvailee yhden, yleispätevän kyläyhteisön puitteissa Karjalan heimon vaiheita keväästä 1939 syksyyn 1941. Alkupuolen asetelmallisuus jonkinverran häiritsee, mutta ennen pitkää kirjailija pääsee oikeaan, vakuuttavaan vireeseen Unto Seppänen kuvaa herkästi ja lämpimästi myötäeläen itsenäisen Suomen kovinta mutta myös suuremmoisinta kohtalonaikaa pienen karjalaiskylän ja sen asukkaiden näköpisteestä - ja hän tekee sen tavalla, joka on opiksi ja ojennukseksi meille kaikille suomalaisille. Kannakselaiset sanonnat ja sutkaukset, herkän lyyrilliset maisemanäkymät, arkinen ja pyhäinen elämänmeno - koko karjalaiskylän sielu elää näillä sivuilla, jotka kauas tuleviin aikoihin tallettavat jotain kaikkein olennaisinta talvisodan kylmänkirkkailta päiviltä. Juuri olennaisen tajuaminen ja sen herkkä tulkitseminen on parasta tässä romaanissa. On syytä myös panna mieluisasti merkille, että Seppänen on voitokseen karsinut tyyliään: tämä on keskitetympää, kirkkaampaa ja tiiviimpää sanontaa kuin Seppäsellä ennen. Erkki Tantun kuvitus myötäilee herkästi romaanin tunnelmia, mutta ansaitsee kiitosta myös itsenäisenä suorituksena.