Tällainen oli kaupunkini

Hyvin menestyvä asianajaja palaa viidentoista vuoden kuluttua kotikaupunkiinsa, erääseen etelävaltioiden pikkukaupunkiin, koska hänelle on annettu tehtäväksi entisten suhteittensa avulla päästä yhteyteen tunnetun sokean kirjailijan kanssa, joka vaimonsa muusta maailmasta eroittamana asuu asianajajan entisen kotikaupungin liepeillä. Kirjailijan vaimo on näet väittänyt kustannusyhtiön äskettäin kuolleen kirjallisen johtajan kavaltaneen kirjailijan varoja, ja vain kirjailijan kahdenkeskinen tapaaminen voisi puhdistaa kuolleen miehen maineen. Tämä on tosin romaanin "punainen lanka", mutta itse asiassa se on vain lähtökohta ja päätepiste, sillä päähuomio kiintyy vähitellen muovautuvaan asianajajan elämyskokonaisuuteen, jonka osina ovat toisiinsa kutoutuvat entisyys ja nykyisyys. Kerronta on verkkaista ja yksityiskohdissa viipyvää, suhde kotikaupunkiin on osittain kriitillis-pilaileva, mutta perusolemukseltaan silti heikea ja tunnepitoinen. Lukija saa vaikutelman siitä, että kirjailija on itse kokenut ja elänyt kuvattavansa, ja aitous aina miellyttää. Ei suinkaan vallan tyypillinen menekkiteos, joskaan ei nyt sentään suorastaan taidetta.