Alue
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Saarikoski, Pentti: Alue. Runoja.
Saarikoski on nykyisellään problemaattinen. Hän kirjoittaa hallitusti, taitavammin kuin juuri kukaan, mutta miten ja mistä! Kun häntä luulee rupeavansa juuri ymmärtämään, hän pyytää anteeksi itseään, selittää vähän ja siirtyy toiseen asiaan. Odysseiat ovat ohitse. Saarikoski on juurtunut aikaan ja paikkaan, yhden kokoelman kestävään näkökulmaan. Se ei ole pessimistinen, luopuva niin kuin hänestä on viime aikoina haluttu väittää, sanoisin päinvastoin. Hän tuntuu nyt olevan sitä mitä on aina pohjimmiltaan halunnutkin: etevä runoilija runoilijoiden monenkirjavassa joukossa, ilman edelläkävijän painajaismaisia rooleja. Hän on vapaa katsomaan elämää niin kuin sen näkee. Tätä hän kiivailee nyt niin kuin toisista asioista ennen. Ei hän ole muuttunut tai luopunut, onpa vain vähän rehellisempi kun vihdoinkin voi. Onko tämä uusi alue vain pakopaikka, sen näyttää aika. Mutta siinä Saarikoski tekee virheen, että rupeaa syyttelemään alueensa ulkopuolisia siitä, että he eivät ole samanlaisia, ettei heidän rauhansa synny samoilla ehdoilla. Joillekin maailma on muuta. Joillekin Leninistä on apua joka päivä.
Saarikoski on nykyisellään problemaattinen. Hän kirjoittaa hallitusti, taitavammin kuin juuri kukaan, mutta miten ja mistä! Kun häntä luulee rupeavansa juuri ymmärtämään, hän pyytää anteeksi itseään, selittää vähän ja siirtyy toiseen asiaan. Odysseiat ovat ohitse. Saarikoski on juurtunut aikaan ja paikkaan, yhden kokoelman kestävään näkökulmaan. Se ei ole pessimistinen, luopuva niin kuin hänestä on viime aikoina haluttu väittää, sanoisin päinvastoin. Hän tuntuu nyt olevan sitä mitä on aina pohjimmiltaan halunnutkin: etevä runoilija runoilijoiden monenkirjavassa joukossa, ilman edelläkävijän painajaismaisia rooleja. Hän on vapaa katsomaan elämää niin kuin sen näkee. Tätä hän kiivailee nyt niin kuin toisista asioista ennen. Ei hän ole muuttunut tai luopunut, onpa vain vähän rehellisempi kun vihdoinkin voi. Onko tämä uusi alue vain pakopaikka, sen näyttää aika. Mutta siinä Saarikoski tekee virheen, että rupeaa syyttelemään alueensa ulkopuolisia siitä, että he eivät ole samanlaisia, ettei heidän rauhansa synny samoilla ehdoilla. Joillekin maailma on muuta. Joillekin Leninistä on apua joka päivä.