Porvari Punaisella torilla

Eipä olisi tullut mieleeni että Paavo Rintala osaa kirjoittaa nimenomaan epämiellyttävän kirjan. Sama mies, joka viimeksi Nahkapeittureissa on hahmottanut ajankuvaa näkemyksellisesti ja vivahteikkaasti, sortuu heti Rauhanpuolustajien puheenjohtajuuden jätettyään tekemään koston makuista ja jopa lapsekasta pakinaa asioista, jotka ovat liian vakavia soveltuakseen tämäntasoisen herjan kohteiksi. En epäile, etteikö virallisten rauhanvaltuuskuntien ja -kokousten rituaaleissa ole paljonkin sellaista, mikä raastaa Rintalan tyyppisen vilpittömän ihmisen mieltä, mutta kaiken kertomisen riehassaan hän ei edes yritä nähdä seremonioiden taakse, tavallisten ihmisten maailmaan. Voidaan tietysti sanoa - ja odottaa - että se on toisen kirjan asia ja että Porvari punaisella torilla on vain primitiivireaktio, mutta Rintalan veroisen kirjailijan ja vaikuttajan soisi jättävän nuo reaktiot pöytälaatikkoonsa. Jotkut jaksot - esimerkiksi huikea kuvaus Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön vastaanotolta - antavat aavistella, minkälainen yleissävytys olisi nostanut koko teoksenkin kirjallisuuden piiriin, mutta valtaosaltaan tämä nyt julkaistu tuote on silkkaa kiukuttelua. Minut se masensi, toivottavasti muut lukijat ovat maltillisempia.