Maa rautaa, taivas kuparia

Tämä Puuvilla-trilogian toinen osa, "Puuvillatien" jatko, on sykkeeltään ensimmäistä osaa väkevämpi ja dramaattisempi. Tyhjiin rauenneen puuvillankeruun jälkeen köyhän ja primitiivisen Yalakin kylän asukkaat odottavat ahdistuneina talvea ja kauppiaan karhuamisretkeä. Yhteisö on pelossaan ja kurjuudessaan tavallistakin alttiimpi uskomaan huhuja, kasvattamaan mielivaltaa ja taikauskoista joukkohysteriaa. Kiero kylänjohtaja käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa, mutta syyttään sen uhriksi joutuu talonpoikaisjärkinen kylänmies, josta kyläläisten hurjistuneessa mielikuvituksessa sukeutuu ihmetekoja suorittava pyhä mies. Näiden kahden miehen varassa toimii vastavoimien draama. Kansan- ja hurmosliikkeiden mekanismeista Kemal luo kyläyhteisönsä pienmaailmassa kiinnostavan ja pitävän tulkinnan, ja kun siihen lisätään verevä uskomusten ja talvisten luonnonvoimien tarunomainen osuus, on tämä turkkilainen kertoja jälleen väkivahva.