Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Heino, Saara

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
satukokoelmat
Tyyppi
sadut
Tyyppi
satukokoelmat
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
satukokoelmat
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
satukokoelmat
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Tyyppi
sadut
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:

Maijan ja Matin uusi koti: kansakoulun raittiuskirjoituskilpailujen valmistuskirjanen I-II luokkia varten 1961. Suomen opettajain raittiusliitto 1961
Maijan ja Matin uusi koti: kansakoulun raittiuskirjoituskilpailujen valmistuskirjanen I-II luokkia varten v. 1968. Raittiuskasvatusliitto1968
Tekstinäyte
Korkealla sinisessä, autereisessa kevätilmassa lenteli pieni höyhen. Se oli taikahöyhen, vaikkei sitä kukaan tiennyt, eipä aavistanutkaan.
Mistäkö se sinne oli joutunut? Asia oli niin, että taikuri Tuhattemppu oli aamukahvia juodessaan keksinyt sen puutarhapöydältään vehnäslautasen ja sokeriastian välistä, mistä liekin siihen lennähtänyt. Mutta silloin se oli ollut aivan tavallinen kananhöyhen.
Taikuri Tuhattemppu oli puhaltanut ajatuksissaan sen siitä ilmaan ja ihan vain leikillään, kevätaamunsa ratoksi, taikonut sen. Ja sitten hän oli unohtanut koko asian, juonut neljä kuppia kahvia, syönyt kolme pullanpalaa, korpun ja kaksi piparkakkua sekä sitten noussut ja lähtenyt Taikuriyhdistys r.y:n kevätkokoukseen.
Ja siellä nyt lenteli taikahöyhen, jolla - sivumennen sanottuna - oli sellainen voima, että jos toivoi mitä tahansa ja samalla piteli sitä, niin toive toteutui. Jaa-a! Olipa siinä taikaa kerrakseen!
Vaari Vanhala työskenteli keväisellä kasvitarhamaallaan. Hän käänsi sitä talikolla, möyhensi multakokkareet hienoksi, haravoi ja laitteli somia penkkejä. Muori Vanhalan oli määrä sitten illemmällä kylvää sekä porkkanat että punajuuret.
Muuten olisi työ käynyt vallan hyvin, mutta reumatismi oli haittana.
- Ohhoh, huokaili Vaari Vanhala ja hieroi kolottavia käsivarsiaan. Saisinpa sentään vielä eron tuosta kiusastani, niin aika poikahan minä vielä olisin.
Eikä hän yhtään huomannut, että samaan aikaan oli pikkuinen höyhen lennähtänyt ilmasta hänen takkinsa hihaIle. Vaari sen siitä ajatuksissaan poimi käteensä ja heitti sivummalle.
Mutta mitä kummaa! Reumatismi oli kuin pois puhallettu! Vaari Vanhala tunsi itsensä niin terveeksi ja reippaaksi, että olisi voinut vaikka tanssia. Hän huusi paikalle Muori Vanhalankin, ja yhdessä he ihmettelivät mokomaa. Ja vaari Vanhala oli kerrassaan iloinen ja tyytyväinen.
Mutta tuulenpuuska lennätti taikahöyhenen jälleen ilmaan. Se leijaili taas jo kaukana.


(Sadusta Taikahöyhen; Limonaatikaivo 1958)