Edessä palaa Leningrad
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
1/1971
Teosarvio
Malaparte, Curzio: Edessä palaa Leningrad.
Malaparte on outo lintu sotakirjeenvaihtajien parvessa. Itsetuntoa häneltä ei puutu, ei myöskään omaleimaisuutta. Meille suomalaisille hän on mielenkiintoinen siitä syystä, että hän toimi maassamme vuosina 1942-43. Tämä teos, jonka alkuperäinen nimi kuuluisi suomeksi "Volga syntyy Euroopassa", on painettu ensi kerran v. 1943. Koko painos kuitenkin paloi, ja kirja ilmestyi uudestaan vasta sodan jälkeen. Suomenkielinen nimi myy kirjaa paremmin, mutta ei sisällä sitä, minkä tekijä sanoo alkuperäisellä tai lähes alkuperäisellä nimellä (kirjan ensimmäinen nimi "Sota ja lakko" on tekijän mukaan sensuroitu). Tekijä tarkastelee sotaa älylliseltä pohjalta. Jotenkin, vaikka vertaus ontuu, tulee mieleen Olavi Paavolainen. Mitä mieltä ollaankin tekijän antamasta kuvasta, se on mielenkiintoinen ja elävä. Puolivälissä kirjaa tekijä saapuu Suomeen, "juoksuhautoihin Leningradin edustalle". Lukija seuraa oudon miehen elämyksiä ja tuntee etevämmyyttä, kun tämä on haistavinaan pihkan tuoksun koivupuun palaessa ja kun tämä ihmettelee puukko-nimistä tikaria suomalaisen vyöllä. Tekijällä on tarvetta kertoa merkillistä: lukija ei usko otsasta niskaan läpi ammutun suomalaisen(kaan) sotilaan istuvan tupakalla. Kaunokirjallinen ambitio ei aina käy yksiin totuuden kanssa.
Malaparte on outo lintu sotakirjeenvaihtajien parvessa. Itsetuntoa häneltä ei puutu, ei myöskään omaleimaisuutta. Meille suomalaisille hän on mielenkiintoinen siitä syystä, että hän toimi maassamme vuosina 1942-43. Tämä teos, jonka alkuperäinen nimi kuuluisi suomeksi "Volga syntyy Euroopassa", on painettu ensi kerran v. 1943. Koko painos kuitenkin paloi, ja kirja ilmestyi uudestaan vasta sodan jälkeen. Suomenkielinen nimi myy kirjaa paremmin, mutta ei sisällä sitä, minkä tekijä sanoo alkuperäisellä tai lähes alkuperäisellä nimellä (kirjan ensimmäinen nimi "Sota ja lakko" on tekijän mukaan sensuroitu). Tekijä tarkastelee sotaa älylliseltä pohjalta. Jotenkin, vaikka vertaus ontuu, tulee mieleen Olavi Paavolainen. Mitä mieltä ollaankin tekijän antamasta kuvasta, se on mielenkiintoinen ja elävä. Puolivälissä kirjaa tekijä saapuu Suomeen, "juoksuhautoihin Leningradin edustalle". Lukija seuraa oudon miehen elämyksiä ja tuntee etevämmyyttä, kun tämä on haistavinaan pihkan tuoksun koivupuun palaessa ja kun tämä ihmettelee puukko-nimistä tikaria suomalaisen vyöllä. Tekijällä on tarvetta kertoa merkillistä: lukija ei usko otsasta niskaan läpi ammutun suomalaisen(kaan) sotilaan istuvan tupakalla. Kaunokirjallinen ambitio ei aina käy yksiin totuuden kanssa.