Orjattaresi

Myönnän heti alkuun innottomuuteni ns. tulevaisuudenromaaneja kohtaan, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Margaret Atwood on kuitenkin kahden varsin älykkäänkirpeän romaanisuomennoksensa ansiosta sillä tavoin kiinnostava kirjailija, että ennakkoasenne lievittyi. Mutta jos tästä Orjattaresi-romaanista heikkouksia hakee, ne mielestäni liittyvät juuri tulevaisuuden rakenneperusteiden epämääräisyyteen. Jännittävä, kiinnostava ja jossakin määrin enteellinenkin on kyllä Atwoodin kuvitelma parin sukupolven päässä tulevasta omituisen näennäispuritaanisuuden kahlitsemasta maailmasta, jossa on luovuttu kaikista nykyajan viestimistä aina kirjallisuutta myöten, elintavat on yksinkertaistettu minimiin ja nainen alistettu jälleen vain synnyttäjän asemaan, mikäli hänen ominaisuuksiensa katsotaan siihenkään riittävän. Atwood osoittaa kuitenkin, että myös tällaisessa yhteiskunnassa pätevät entiset ihmislajin ominaisuudet, hyveet, paheet ja tekopyhyys. Jokaisessa yhteiskunnassa on kapinoitsijansa, uskovaisensa ja petturinsa. Sietääpä tuumia, mitä itse kukin sitten yhteiskunnaltaan odottaa ja toivoo.