Kotkalaakso, Pentti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tekstinäyte


Kuka käärmeen paratiisiin vienyt?
Siellä se, mutta kansa ei tiennyt.
Kanttori usein juhlatuulella;
humalansa salasi huolella.

Kanttorilla viinabasso syvin.
Sen rovasti tiesi oikein hyvin.
Rovasti halusi pelästyttää
ja uhkasi jo eron järjestää.

Kanttori ei aivan nuori enää.
Se tässä tekisi heti tenää.
Mahtaisiko saada virkaa uutta?
Tarvittiin myös sitä komeutta.

Äkkiä kanttori juonen keksi:
pyysi rovastin saunaan illaksi,
lämmitti kiukaan oikein kuumaksi
kompuroi lauteille; jo paiskasi
koelöylyt: "Uih" Löyly viskasi
miehen lauteilta alas kauaksi.

Kanttori haki rovastin: mentiin.
Riisuttiin ja vedet sekoiteltiin.
Kankea rovasti lauteille nousi.
Nyt kanttorin löylykauha sousi.

"Auta hyvä veli! Täällä palaa. "
Rovasti alkoi jo vettä valaa.
Toinen vain heitti; kysyi kuin salaa:
"Peruutatko heti uhkaukset?
Vieläkö aukeaa kirkon ovet?"

"Peruutan", voihki ääni höyrystä. . .
"heitä kylmää vettä ämpäristä.
Aah!", kuului lauteilta, "se virkisti.
Mikä saunailta", jo virnisti.

Rovasti hitaasti laskeutui,
kanttori ylös uskaltautui.
Herrojen sopu selvä kuin vesi,
kanttori rovastin selän pesi.

Herroilla oli monena vuotena
kirkkoajan jälkeen ollut tapana
sakastissa korttia pelata,
vuoron mukaan sekoittaa, selata.

Suntio kuoli. Ei tiennyt toinen,
että herroilla oli peli moinen.

Kerran suntio toi saarnan lomaan
paperin rovastin käteen omaan:
"Pastori ja kanttori - ihan totta,
pelaavat sakastissa korttia, jotta. . ."

Saarnassa loppusivut menossa,
kun rovasti pää takakenossa
yskäistä tohahti, tauon piti,
katsoi paperia ihan liki.
Hämmennys kasvot kalpeiksi veti;
sohahti: "Sano, että tulen heti."

Kerran sattui vahinko nolo,
kun oli rovastin saarnavuoro.
Taskusta nenäliinaa hapuili,
kauhistus. . . korttipakka luiskahti.

Ilmavirta kortit hajotti,
rovastin otsa jo punoitti.
Papilla epäonnen päivä kai.
Hän lievän sydänkohtauksen sai.

Penkillä eräs mummo tutisi.
"Herrajjestas!" mummo parkaisi,
kun ristiässä polvelle lätkähti.
Mummo pyörtyi, lattialle mätkähti.

Viimein rovastin käsi liinaan osui.
Hikeä pyyhkien hän sanoa hosui:
"Älkää eläkö, kuten minä äsken.
Tehkää niin kuin saarnassani käsken. "


(Ote runosta Maallista ja hengellistä; Elämä on usein taistelua 1993)