Se on sitten kevät

Tämä romaani on parhaita lukemiani viime syksyn proosakirjoja. En kylläkään usko, että kaikki siitä pitävät; aiheen arkisuus ja kerronnan koruttomuus saattavat vieroittaa monia. Teoksessa kuvataan erään Helsingin lähellä työskentelevän keski-ikää lähenevän karjakon - Annin - elämän viime aikoja, kuolemaa ja jälkimuistoa. Kuvaamalla eri ihmisten suhtautumista kuolemantapaukseen kirjailija syventää sekä vainajan että tämän läheisten luonnekuvia ja osoittaa, mitä tämä kullekin merkitsi. Loppupuolen hallitsevaksi hahmoksi nousee Annin viimeinen rakastettu Napoleon, jonka elämän suru mullistaa paljon voimallisemmin kuin rakkaus ja joka kasvaa levottomasta, irrallisesta miehestä vaikuttavaksi luonnekuvaksi. Romaanin teemaksi osoittautuu siten "elämä kuolemassa" (Annin kannalta) tai "kuolema elämässä (Napoleonin kannalta). Kirjailija käyttelee tehokkaasti symboleja, mutta ei koskaan osoittele niitä, vaan antaa ne kuin huomaamatta arkisten esineiden ja ilmiöiden hahmossa. Suosittelen kaikille kirjastoille.