Täällä on kotini

Irja Kilpeläinen täyttää monen lukijansa odotukset jatkamalla sukukertomustaan ja laajentamalla sen piiriä. Hänen kuvaustapansa ja kertojantekniikkansa ovat entiset: kirjailija paneutuu ihmisiin, heidän elämäntaisteluunsa, ja tämän kuvailevan, kaunokirjallisen esityksen lomassa puhuu omalla äänellään, omana itsenään: mietiskelevänä, elämää avarasti lähestyvänä suvun jäsenenä. Lampénit, kirjan pääperhe, ovat valistuneita eteenpäin pyrkiviä ihmisiä, jotka eivät kaihda siirtymistä outoi-hin oloihin vieraan kansan keskuuteen, jos siellä näyttää avautuvan ammattitaitoiselle käsityöläisisälle sopiva työpaikka ja lapsille koulutusmahdollisuudet. Paluu kotimaahan on koko perheen harkinnan tulos, ja sen motiivit ovat selkeät: lasten tulee saada varttua omakielisessä ympäristössä, luterilaisessa ilmapiirissä. Tavattoman viehättävää on lukea näin huolellisesti tutkittua tekstiä: miljöö 'pitää' konkreettisesti ja henkisenä ilmapiirinä ja ihmiset, niin aikuiset kuin lapsetkin, on elävästi kuvattu.