St. Petersburgin salakuljetus

Rintalan viimeaikaisen tuotannon synteesinä ja poliittisena paikanmäärityksenä kiinnostava teos. Se ei ehkä ole hänen 1960- ja 1970-luvun dokumentti teostensa veroinen, mutta Rintalan tuotannon harrastajalle se antaa runsaasti avaimia. Teos on mm. monitasoinen puheenvuoro gorbatsovilaisesta muutospolitiikasta, katkerasävyinen ja pettymyksentäyteinen, mutta Rintalan teosten tapaan aito ja vilpitön. Päähenkilöinä gogolmaisessa agenttitarinassa ovat kertoja-Rintalan ohella kirjallisuudentutkija, Herzenin pedagogisen instituutin professori Efim Etkind, teoksessa Boris Epstein, joka karkoitettiin Neuvostoliitosta Solzenitsynin jälkeen syksyllä 1974, ja siirtyi professoriksi Nanterreen. Keskeinen henkilö on myös Timesin kirjeenvaihtaja, Sir Donald Mackenzie Wallace seuraamassa mm. Pietarin kaupunginpäällikköä ampuneen Vera Zasulitsin oikeudenkäyntiä 1870-luvulla. Wallace on ollut olemassa, mm. Venäjä-teoksen kirjoittaja, perehtyneimpiä Venäjäntuntijoita kautta aikojen. Teos kuvaa monesta näkökulmasta Pietari-Leningradia rakennustaiteellisena museona ja eri aikakausien taidehistoriallisten virtausten näyttämönä. Näkemys on tuore ja antanee paljon esim., taidehistorioitsijoille. Rintala osoittaa jälleen olevansa. Suomen Mailer, epätasainen, yllättäväiskuinen. Kummankin teokset ovat omaperäisiä faktan ja fiktion sekoituksia, 'tosielämän romaaneja'. Kaikkiaan Rintalan tuotannossa on jotakin muotivirtauksista riippumatonta tärkeätä sanottavaa, joka ylittää tyyliseikat.