Hulkko, Kaisu
Elämäkertatietoa
Opinnot ja työura:
Yo Lapuan yhteislyseo 1959
Valtiot. maist. Helsingin yliopisto 1967
Kasvatustiet. maist. Turun yliopisto 1991
Kasvatustiet. lis. 1996
Opetusneuvos
Enon, Auranlaakson ja Huittisten kansalaisopistojen rehtorina
Yo Lapuan yhteislyseo 1959
Valtiot. maist. Helsingin yliopisto 1967
Kasvatustiet. maist. Turun yliopisto 1991
Kasvatustiet. lis. 1996
Opetusneuvos
Enon, Auranlaakson ja Huittisten kansalaisopistojen rehtorina
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana teoksessa:
Ikään kuin 2005: yli viisikymppisten vuosiantologia. Toim. Harri Kumpulainen, Kari J. Kettula. Pelipeitto 2005
Länsi on suunta. Novelliantologia. Toim. Taina Teerialho. Manuscript -63 2009
Ikään kuin 2005: yli viisikymppisten vuosiantologia. Toim. Harri Kumpulainen, Kari J. Kettula. Pelipeitto 2005
Länsi on suunta. Novelliantologia. Toim. Taina Teerialho. Manuscript -63 2009
Tekstinäyte
Saara meni keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja. Kylmiössä oli vaikka mitkä määrät tomaatteja, kurkkusalaattia, juustoja, hedelmiä ja monenlaista muuta. Silti kylmiö ei ollut edes puolillaan. Takimmaisiin hyllyihin oli kerätty vanhoja tyhjiä pulloja, hillopurkkeja ja pakasterasioita kansineen, jopa isoja lasikulhoja. Mitä tuhlausta, säilyttää sähköllä tyhjiä ja tarpeettomia pulloja. Astiakaapista toisten tavaroiden takaa Saara löysi lapsuutensa aikaisia astioita. Äidin hänelle nelivuotissyntymäpäiväksi tuomassa pikku kupissa oli tytön ja vuohen kuva ja alla luki: "Sievälle pikku tytölle." Paskat. Saara tyrkkäsi astiakaapin oven kiinni. Nostalgiseksi ei pidä ruveta. Hän availi muita kaappeja ja laatikoita. Välillä hän kurkisti olohuoneeseen. Äiti makasi sohvalla, kai se nukkui, ainakin uusi musiikki oli kuin tuutulaulua. Sekä sisällä että ulkona oli rauhallista.
Talitintti keittiön ikkunan edessä nokki lintulautaan kiinnitettyä ihrakimpaletta. Pihalla pikkupoika veti kuuraisella nurmikolla sinistä pulkkaa ja sen äiti nojasi tumput suorina huurteisen koivun kylkeä. Pienellä parkkipaikalla oli hänen Micransa lisäksi vain yksi auto.
Saara jatkoi penkomista. Nurkkakaapin alakaappiin oli pantu säilöön vanhoja hartauskirjoja. Olavi Kares: Kierros auringon ympäri. O. Hallesby: Jokapäiväinen uudistus. Malmivaara: Viestejä vaivatuille. Saara ärsyyntyi uudelleen. Hartauskirjoja. Tekopyhää. Toinen ukkoko tämän hengellisyyden teeskentelyn on ämmän kalloon iskenyt. Pyh.
Toisessa kasassa oli vanhentunut virsikirja. Sen välistä pilkotti kaksi korttia. Isommassa luki: "Uskolliselle luottamushenkilölle Ulvilan seurakunnalta." Toinen oli pankkikortti. Virsikirjan seuraavalle sivulle oli liimattu keltainen muistilappu, jossa oli neljä numeroa.
Jestas! Saara otti kortin ja muistilapun, pani virsikirjan paikoilleen ja kurkisti olohuoneeseen. Äiti makasi sohvalla punainen tyyny päänsä alla. Jalkojensa suojaksi hän oli vetänyt vanhan Metsovaaran mohairvillaisen torkkupeiton.
Sen eri sävyiset punaiset, violetit ja oranssit värit oli kudottu pehmeään huopaan tarkkaan suunnitelluiksi raidoiksi. Näky teki Saaran onnelliseksi. Tarkkaan suunnitellut raidat. Nyt pitää huolella miettiä, suunnitella tarkkaan tulevat kuviot ja pehmeä eteneminen. Saara laittoi kortin ja muistilapun taskuunsa ja meni olohuoneeseen pienentämään musiikkia. Kerttu kohottautui istumaan.
- Vitshailin äshken. Lipashtolla oli rahaa toishta shataa euroa, Saara sanoi anteeksipyydellen ja nosti tukun seteleitä lipaston päälle.
- Sitä minäkin, äiti vastasi. - Reetta sanoi, että ne riittäisivät ainakin viikoksi. Ei kenenkään tarvitsisi muutamaan päivään lisää hakea.
- Varmashti riittävät. Otan muutaman kympin. Lepää shiinä shillä aikaa, kun käväishen kylällä. Kun tulen takaishin, peshen ashtiat.
- Hyvä on, oikein hyvä, äiti sanoi tyytyväisenä ja huoahti helpottuneena. Yhteisymmärrys oli sittenkin vähitellen löytymässä.
Saara otti tekoturkin naulasta ja meni ulos. Mikä onnenpotku. Jos Reetta sattuisi käymään, se huomaisi, että kaikki olisi kunnossa, lipaston päällä olevista rahoista enin osa jäljellä. Nyt tarkistamaan, olivatko numerot todella tunnusnumeroita ja paljonko tilillä oli rahaa.
Saara olisi hypellyt riemusta, jos jalat olisivat kantaneet. Paria pyörähdystä ei mikään voinut estää.
(Punainen piirileikki 2007)
Saara jatkoi penkomista. Nurkkakaapin alakaappiin oli pantu säilöön vanhoja hartauskirjoja. Olavi Kares: Kierros auringon ympäri. O. Hallesby: Jokapäiväinen uudistus. Malmivaara: Viestejä vaivatuille. Saara ärsyyntyi uudelleen. Hartauskirjoja. Tekopyhää. Toinen ukkoko tämän hengellisyyden teeskentelyn on ämmän kalloon iskenyt. Pyh.
Toisessa kasassa oli vanhentunut virsikirja. Sen välistä pilkotti kaksi korttia. Isommassa luki: "Uskolliselle luottamushenkilölle Ulvilan seurakunnalta." Toinen oli pankkikortti. Virsikirjan seuraavalle sivulle oli liimattu keltainen muistilappu, jossa oli neljä numeroa.
Jestas! Saara otti kortin ja muistilapun, pani virsikirjan paikoilleen ja kurkisti olohuoneeseen. Äiti makasi sohvalla punainen tyyny päänsä alla. Jalkojensa suojaksi hän oli vetänyt vanhan Metsovaaran mohairvillaisen torkkupeiton.
Sen eri sävyiset punaiset, violetit ja oranssit värit oli kudottu pehmeään huopaan tarkkaan suunnitelluiksi raidoiksi. Näky teki Saaran onnelliseksi. Tarkkaan suunnitellut raidat. Nyt pitää huolella miettiä, suunnitella tarkkaan tulevat kuviot ja pehmeä eteneminen. Saara laittoi kortin ja muistilapun taskuunsa ja meni olohuoneeseen pienentämään musiikkia. Kerttu kohottautui istumaan.
- Vitshailin äshken. Lipashtolla oli rahaa toishta shataa euroa, Saara sanoi anteeksipyydellen ja nosti tukun seteleitä lipaston päälle.
- Sitä minäkin, äiti vastasi. - Reetta sanoi, että ne riittäisivät ainakin viikoksi. Ei kenenkään tarvitsisi muutamaan päivään lisää hakea.
- Varmashti riittävät. Otan muutaman kympin. Lepää shiinä shillä aikaa, kun käväishen kylällä. Kun tulen takaishin, peshen ashtiat.
- Hyvä on, oikein hyvä, äiti sanoi tyytyväisenä ja huoahti helpottuneena. Yhteisymmärrys oli sittenkin vähitellen löytymässä.
Saara otti tekoturkin naulasta ja meni ulos. Mikä onnenpotku. Jos Reetta sattuisi käymään, se huomaisi, että kaikki olisi kunnossa, lipaston päällä olevista rahoista enin osa jäljellä. Nyt tarkistamaan, olivatko numerot todella tunnusnumeroita ja paljonko tilillä oli rahaa.
Saara olisi hypellyt riemusta, jos jalat olisivat kantaneet. Paria pyörähdystä ei mikään voinut estää.
(Punainen piirileikki 2007)