Synti ja häpeä

12-vuotias Tora elää kalastajakylässä Lofooteilla. Hänen taustansa on häpeällinen: hän on saksalaisen sotilaan avioton tytär. Isäpuoli käyttää raa' alla tavalla hyväkseen kasvatuslastaan. Tyttö pakenee päiväuniin ja kääntyy yhä enemmän sisäänpäin. Ympäristö on ankea, valopilkkuja vähän. – Kuvaus on arkipäiväisen siekailematonta ja karua. Toran henkilökuva on kuin Alice Millerin kauhugalleriasta: lapsella ei ole mitään oikeuksia eikä juuri minkäänlaista turvaa. Vasta loppusivulla on viitteitä siitä, että Tora ja hänen äitinsä selviävät vastaisuudessa paremmin. Teos on saanut Norjan kriitikkopalkinnon vuoden 1981 parhaasta romaanista. Epäilemättä se on vaikuttava ja koskettava. Tyylillisesti ja osittain myös sisällöltään se tuo mieleen Sara Lidmanin "Muurainmaan". Mutta Lidman onnistuu sisällyttämään kurjuuden kuvaukseensa enemmän toivoa, rehellisyydestä silti tinkimättä. Lukiessaan näitä todellisuuden naturalistisia kirjaanvientejä yhden toisensa jälkeen, vuosikausia, alkaa kaivata valoa ja lämpöä pahoinvoinnin ja epätoivon lomaan.