Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Siipiä vaille enkeli
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kirja on jatkoa teokselle Niin mieletön ikävä. Katja on päättänyt jäädä Lintulan luostariin talkoolaiskesän jälkeen. Vaikka syvällä sydämessään Katja tuntee kuuluvansa luostariin, hänen mielessään liikkuu epäilyksiä ja epävarmuutta. Tunne omasta riittämättömyydestä Jumalan edessä kalvaa. Luostarin nunnasisaret ovat kaikki omanlaisiansa persoonia, ja vaikka heillä kaikilla on sama syy ja halu luostarissa elämiselle, jokainen heistä tavoittelee taivaspaikkaa oman kilvoittelunsa ja luonteenpiirteidensä kautta. Käytännöt ja mielipiteet menevät usein ristiin. Luostarin johtaja äiti igumenia Anna on jo hyvin vanha ja sairas, mutta hänestä tulee Katjalle läheinen hengellinen tuki ja ymmärtäjä. Sisar Marinasta Katja saa ystävän. Sisar Raisan kanssa yhteistä säveltä vain kerta kaikkiaan ei löydy. Luostarin seinien sisällä pitävät majaansa myös kateus, ilkeys ja moninaiset kiusaukset. Katja huomaa etääntyvänsä perheestään ja ystävistään ja maallisesta maailmasta. Kun äiti igumenia Anna ja isoäiti Irinja kuolevat, Katja tuntee putoavansa tyhjiöön. Rukoileminen kuitenkin auttaa ja luostarista tulee Katjan lopullinen koti.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Pieni valkea koira ei piitannut syksyn ailahtelevuudesta sen enempää kuin se oli välittänyt kyltistä, joka oli kiinnitetty luostarin portin viereen ja jossa sanottiin, mikä kaikki ei sovi luostariin - muun muassa koirat. Kesällä, kun Katja oli vielä luostarissa taalkoolaisena, koira oli tullut yhtenä päivänä omia aikojaan. Se oli seisonut koivukujan suulla ja katsellut ympärilleen vähän ihmeissään. Äiti Paraskeva huomasi sen ensimmäisenä ja huudahti:
- Kuka tänne on koiran kanssa tullut?
Kukaan ei tiennyt. Se oli vielä pentukoira, tuuheakarvainen, luppakorvainen, naama kuin pienellä apinalla, ja otsatukantapainen roikkui silmien peittona. Mahtoiko se nähdä mitään? Äiti Agate sanoi, että koira oli toimitettava heti pois luostarista. Mutta minne?
- Pitää panna lehteen ilmoitus, äiti Agate sanoi.
- Sehän voi olla kauempaakin.
- Ei sitä voi noin vain ajaa tiehensä, äiti Larissa sanoi melkein surkeana. -Tarkoitan...ennen kuin tiedämme, kuka sen omistaa.
- Kuka tänne on koiran kanssa tullut?
Kukaan ei tiennyt. Se oli vielä pentukoira, tuuheakarvainen, luppakorvainen, naama kuin pienellä apinalla, ja otsatukantapainen roikkui silmien peittona. Mahtoiko se nähdä mitään? Äiti Agate sanoi, että koira oli toimitettava heti pois luostarista. Mutta minne?
- Pitää panna lehteen ilmoitus, äiti Agate sanoi.
- Sehän voi olla kauempaakin.
- Ei sitä voi noin vain ajaa tiehensä, äiti Larissa sanoi melkein surkeana. -Tarkoitan...ennen kuin tiedämme, kuka sen omistaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
224