Tautimies
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Boris Hurtta tuo sf-novellistikkaamme vaihteeksi hyvin epämuodikkaan hahmon, nimittäin keski-ikäisen kotimaisen työmiehen. Miehellä on tyypillisiä vaivoja, joitten syytkin ovat ne tutut eli raskas työ ja epäterveelliset elämäntavat. Verevään tyyliinsä Hurtta kuvaa Kaarlo Huovisen tuskia, niin ettei lukija voi jäädä kylmäksi.
Muistoissaan päähenkilö käväisee sodassa ja tukkikämpällä, ja Hurtta pääsee taas osoittamaan historiallista tietämystään ja kuvauksellista tyylitajuaan. Miljööt ja tyypit on varustettu mehukkain yksityiskohdin. Syntyy omituinen tunne, että on lukemassa jonkun arvostetun realistimme unohtunutta teosta. Erona on vain se, että mukana on fantastinen elementti: Aatami Määttä. (Olisiko Hurtta ilman tätä elementtiä arvostetumpi kirjallisuuspiireissämme?)
Tämä fantastinen elementti on tyyppinä mielenkiintoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Hänestä ei saa hyvää eikä pahaa; hän on sekä kammottava että säälittävä. Aatami Määtän tapaisen vastuuttoman roikaleen nostaminen yliluonnolliseksi hahmoksi on hämmentävä ja nokkela valinta. Siitä jää uupumaan se hymistely, jonka demoneihin ja enkeleihin olemme tottuneet liittämään. Varsinkin, kun Määtällä itsellään ei tunnu olevan kovin aatteellisia päämääriä.
Aatami Määttä vihjaa jo nimellään monelle taholle. Vanhasta-Aatamista puhutaan ihan suoraan, ja Tuntematon tulee tietysti väistämättä mieleen. Muutenkin Hurtta valjastaa sanavalintansa ja lausemuodostuksensa sillä tavoin, että ne mitä erinomaisimmin tukevat kertomuksen perusajatusta ja Kaarlo Huovisen muotokuvaa. Hetkittäin tulee mieleen, etteivät Boris Hurtta ja Pasi Jääskeläinen ole varsinkaan kielellis-tyylillisesti kovin kaukana toisistaan.
(Sari Peltoniemi - Kosmoskynä)
Muistoissaan päähenkilö käväisee sodassa ja tukkikämpällä, ja Hurtta pääsee taas osoittamaan historiallista tietämystään ja kuvauksellista tyylitajuaan. Miljööt ja tyypit on varustettu mehukkain yksityiskohdin. Syntyy omituinen tunne, että on lukemassa jonkun arvostetun realistimme unohtunutta teosta. Erona on vain se, että mukana on fantastinen elementti: Aatami Määttä. (Olisiko Hurtta ilman tätä elementtiä arvostetumpi kirjallisuuspiireissämme?)
Tämä fantastinen elementti on tyyppinä mielenkiintoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Hänestä ei saa hyvää eikä pahaa; hän on sekä kammottava että säälittävä. Aatami Määtän tapaisen vastuuttoman roikaleen nostaminen yliluonnolliseksi hahmoksi on hämmentävä ja nokkela valinta. Siitä jää uupumaan se hymistely, jonka demoneihin ja enkeleihin olemme tottuneet liittämään. Varsinkin, kun Määtällä itsellään ei tunnu olevan kovin aatteellisia päämääriä.
Aatami Määttä vihjaa jo nimellään monelle taholle. Vanhasta-Aatamista puhutaan ihan suoraan, ja Tuntematon tulee tietysti väistämättä mieleen. Muutenkin Hurtta valjastaa sanavalintansa ja lausemuodostuksensa sillä tavoin, että ne mitä erinomaisimmin tukevat kertomuksen perusajatusta ja Kaarlo Huovisen muotokuvaa. Hetkittäin tulee mieleen, etteivät Boris Hurtta ja Pasi Jääskeläinen ole varsinkaan kielellis-tyylillisesti kovin kaukana toisistaan.
(Sari Peltoniemi - Kosmoskynä)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Osana julkaisua
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Kieli
Osana julkaisua
Julkaisuhistoriaan liittyvät lisätiedot
Julk. Portti-lehdessä 4/2001.