Häätanhu

"Sitä kesäpäiväkirjaa kirjoitettaessa, havaintoja ja oivalluksia muistiin merkitessä, oli muutaman kerran kuin välimatka ajatuksesta ilmaisuun olisi hävinnyt ja sanat olisivat syntyneet itsestään vastaamaan mielenliikkeitä, ikäänkuin sana ja mielle olisivat olleet saman asian kääntöpuolet, kruuna ja klaava." Näin hyvin käy paitsi Anna Marialle myös Eeva Kilvelle monilla Häätanhun sivuilla. Tamarassa ja silloin tällöin aikaisemminkin Eeva Kilpi työnsi suhteellisen voimakkaasti esiin ottamaansa aihetta. Häätanhun aiheen - eronnut nainen, josta myös lapset ovat kasvaneet eroon, valmistautuu lähtemään vieraaseen maahan kaltaisensa miehen vaimoksi - Kilpi kertoo jännittämättä, pakottomasti. Päähenkilön hän upottaa vanhan torpan viehkeään kesäluontoon, joka saa kasvaa esteittä ja joka piankin saa maailmankatsomuksellisen tehtävän. Nykyaikainen kaupunkilainen mittaa tässä päivä päivältä, mitä luonto hänelle merkitsee. Hiirten, myyrien, käärmeiden, perhosten ja moninaisten nimettömien hyönteisten ynnä satojen kasvien vallatessa entiset pellot ja talon Kilpi on myös hauska; toinen huumorin innoittaja on vanheneva koira. Sekä luonnonsuojeluoppien että tunteiden uhatessa nousta liikaa Kilpi hyppää nopeasti leikkiin ja itseironiaan. Häätanhu on aikuisen ihmisen kirja.