Ruutu, Yrjö

Kirjailijan muu nimi

Ruuth, Yrjö

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Elämäkertatietoa

s. 1887 Helsinki
k. 1956 Helsinki
Ruuth vuoteen 1927 ja salanimeltään Väinö Väkkärä

Yrjö Ruutu pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta (1907) ja valmistui filosofian kandidaatiksi (1910) sekä tohtoriksi (1923). Hän toimi rehtorina Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa vuosina 1924-32, 1935-45 ja 1949-53, dosenttina Helsingin yliopistossa, yleisen valtio-opin vt professorina 1931-38, henkilökoht. ylimääräisenä professorina 1945 sekä pääjohtajana Kouluhallituksessa 1945-50.

Yrjö Ruudun tuotanto koostuu valtio-opillisista tutkimuksista, yleistajuisista yhteiskuntapoliittisista teoksista sekä kolmesta Väinö Väkkärän salanimellä kirjoitetusta satukirjasta: Jäniksenpojat ja ketunpojat (AAK 1952), Sankari-Porsaan uljas urotyö (AAK 1953) sekä Sankari-Porsas ja Intian meren aarre (AAK 1954).
Timo Soikkasen (1991) mukaan Ruudun satumaailmassa oli omaelämäkerrallisia aineksia: Lapissa kevättalvella 1917 koettu kalterijääkärien pakomatka sai sadun hahmon. Erityisesti satu Sankari-Porsaan uljas urotyö liittyy pakomatkaan Pietarin Spalernajan vankilasta Suomen kautta Ruotsiin.

Jukka Sarjalan (1994) mukaan professori Yrjö Ruutu oli kiistanalainen persoona mm. poliittisen liikkuvuutensa vuoksi. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa sivusi hyvinkin kaukana olevia kansalaisliikkeitä: jääkärivärväristä tuli mm. suomalaisen kansallissosialistisen puolueen perustaja sekä sodan jälkeen äärivasemmiston luottomies. Kaarle Ruutu (2005) korostaa kuitenkin, että Yrjö Ruutu oli ennen kaikkea idealisti, joka ajatteli aina ensin yhteistä parasta. "Hänen puolueellaan ollut mitään tekemistä esim. natsismin kanssa, mutta tuona aikana tyystin väärä nimivalinta aiheutti väärinkäsityksiä", hän kirjoittaa.
Yrjö Ruutu toimi myös valtionjohdon luottomiehenä osallistumalla mm. YYA-sopimuksen suomalaiseen muotoiluun ja valmisteluun. Hän vaikutti myös koulumaailmaan peruskoulun ajatuksen luojana ja alkuunpanijana.

Ruutu vietti kymmeniä kesiään 1920- luvulta lähtien Asikkalan Pulkkilanharjulla, missä hänen huvilansa Kotkanhamina on seissyt vuodesta 1925. Hänen lapsensa ja lastenlapsensa viettävät edelleen kesiään siellä. Suku jatkaa siis perinteiden ylläpitoa Pulkkilanharjulla. Yrjö Ruutu vaikutti yhteiskunnallisella toiminnallaan myös Asikkalan oloihin kuten maakunnan tieolojen parantamiseen.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Valtiotieteellisistä opinnoista Suomessa. Yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia 16. Esitelmä Kansantaloudellisen yhdistyksen kokouksessa helmikuun 24. päivänä 1919. Helsinki 1919.
Uusi Suunta. Suomalaisen yhteiskuntaohjelman ääriviivoja. Jyväskylä 1920.
Kansakunta. Poliittinen tutkimus. Helsinki 1922.
Poliittinen tiede ja sen metodi. HAIK 1922.
Kehitys ja edistys valtiollisina kysymyksinä. Vertaileva esitys edistysteorioiden suhteesta valtiotaitoon ja valtiolliseen toimintaan. Helsinki 1924.
Valtio II. Valtio-opilliset teoriat. Valtiotieteiden käsikirja IV. Helsinki 1924.
Lyhyt yleisen valtio-opin kurssi Työväen Akatemiassa. Helsinki 1927.
Ajan Vaatimus. Helsinki 1932a.
Valtiotiedon opas. Sivistys ja tiede LXXXIV. Porvoo 1932.
Nykyajan kansainvälinen politiikka. Jyväskylä 1934.
Valtiollinen tieto ja nykyaika. 1935.
Johdatus valtiosääntöoppiin. Yhteiskunnallisen Korkeakoulun julkaisuja I. Porvoo 1938.
Kansainvälinen politiikka tieteellisen tutkimuksen kohteena. Valtiotieteellisen yhdistyksen vuosikirja 1942-43. 1943.
Tie sosialismin uudessa vaiheessa. 1945.
Uusi koulujärjestelmä. 1947.

Lastenkirjoja nimellä Väinö Väkkärä.

Tekstinäyte

Herra Porsas istui kauniissa kamarissaan ja luki sanomalehteä.
Lehdessä kerrottiin, että valtakunnan poliisi- ja sotavoimat olivat turhaan yrittäneet pelastaa Kaukaiskorven Pahan-Peikon luolasta niitä onnettomia pieniä lapsukaisia, jotka Paha-Peikko oli vanginnut ja kuljetuttanut kamalaan luolaansa, siellä lihotettaviksi ja sitten syötäviksi. Valtakunnan poliisi- ja sotavoimat olivat edenneet tiiviissä ketjussa läpi Kaukaiskorven suunnattomien erämaiden etsien Pahan-Peikon luolaa. Mutta ensimmäisenä päivänä ne eivät mitään löytäneet, ja kun tuli yö, ne leiriytyivät metsiin nuotiotulille ja rakovalkeille. Silloin Kaukaiskorven suuret huuhkajat, jotka olivat Pahan-Peikon tiedottajia ja vakoilijoita, olivat lentäneet Pahan-Peikon luolaan ja ilmoittaneet, että vakava vaara uhkaa. Paha-Peikko oli heti käskenyt peittää lumella luolansa suun, ettei sitä kukaan voinut huomata, ja käskenyt susien, ilvesten ja ahmojen juosta luolalta poispäin houkutellen poliisi- ja sotavoimat väärään suuntaan. Kun poliisi- ja sotavoimat huomasivat lumessa susien, ilvesten ja ahmojen jäljet, ne niitä seuraamalla arvelivat löytävänsä Pahan-Peikon luolan. Mutta mitään ne eivät löytäneet, kun jäljet veivät aivan harhaan. Muutamat sotilaat olivat kyllä pyssyineen hiihtäneet aivan likeltä luolaa, mutta ne eivät huomanneet mitään, kun luolan suu oli taitavasti lumella peitetty. Ja niin täytyi monen kymmenen tuhannen poliisin ja sotilaan palata takaisin Kaukaiskorvesta tyhjin toimin, kun eväätkin loppuivat.

Sankari-Porsaan uljas urotyö, 1953.

Lähteitä ja viittauksia

- Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 578-579
- Sarjala, Jukka, lehdessä: Bibliophilos 3 : 1994.
- Ruutu, Kaarle, 15.8.2005.
- Yrjö Ruutu: näkijä ja tekijä: itsenäisyyden, eheyttämisen ja uuden ulkopolitiikan juurilla/Timo Soikkanen. WSOY 1991, s. 451.