Yö

Filosofian tohtori Dan Steinbockin esikoisromaani on merkillistä luettavaa. Sen hämärähköksi jäävä päähenkilö on Suomen juutalainen, joka kantaa sukukuntansa menneisyyttä sisällään. Hänelle ikiaikaiset vainot ovat elävää todellisuutta, joka sävyttää hänen ajatteluaan. Lukijan ongelmana on aikatasojen limittyneisyys ja eräänlainen käsitteellisyyskin. Päähenkilö tilittää suhdettaan Israeliin ja lukijan on tyytyminen siihen, millainen näkemys hänelle tarjotaan. Mustavalkoisen asetelman (ja samalla koko romaanin) joko hyväksyy tai kieltää. Päähenkilön suvun historia elää samalla jatkumolla kuin Israelin valtion taistelu olemassaolostaan. Pilkkasanat vahvistavat päähenkilöä, niiden kautta hän löytää itsensä. Minun oli vaikea tavoittaa puolustuskannalle asettuneen päähenkilön sisintä, niin kuin on mahdotonta löytää helmeä tappamatta simpukkaa.