Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Hariola, Harald

Kirjailijan muu nimi
Hariola, H.
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Elämäkertatietoa
Hariola, Harald Hjalmar Wilhelm, v:een 1935 Högström

Opinnot ja työura:
Fil. kand. Helsingin yliopisto 1925
työskennellyt opettajana ja rehtorina Lauttakylän yhteiskoulussa 1928-30, Naantalin yhteiskoulussa 1930-1931, 1933-1937, yksityisluokat Helsingissä 1931-1933 ja Tyrvään yhteiskoulussa 1936-56
Tekstinäyte
Hetken päästä astui Erkin mukana huoneeseen Hara, Pihavaltion kuningas, joka näkyi olevan ministerien mieluisin puheenaihe ja jota he näkyivät suuresti ihailevan ja kunnioittavan ja tottelevan. Hän oli koulupoika, kuten Erkka, Yrkka ja Vilkkikin, samalla luokalla kuin ensiksimainittu. Hän oli päätään pitempi muita - niinkuin kuninkaalle kuuluikin. Ei ollut ihme, että pojat häntä ihailivat, sillä hän oli kaikissa leikeissä ja urheilussa etevämpi kuin muut, keksi aina uutta puuhailua, johon osasi merkillisellä tavalla valaa aivan erikoista jännitystä ja viehätystä.
Poikien huomio keskittyi heti häneen.
- Terve, pojat. Tuli vähän viivytyksi - fade pidätti.
Hara istuutui tuolilleen. Pojat vastasivat hänen tervehdykseensä. He tarkkailivat hänen ylähuultaan: se oli vielä vähän turvoksissa.
- Jaha, valtioneuvosto on täysilukuisena koolla, alkoi Hara hymyillen. Asiat siis ensin. Minulla ei niitä oikeastaan olekaan. Onko teillä, hyvät herrat?
- Minulla olisi, ilmoitti sisäministeri. Sen verran, että tiedoittaisin eräästä pihalla sattuneesta häiriöstä.
- Mistä?
- Pikkupojat vain ovat tehneet jyhnää talkkarille.
Kun hän kasteli pihaa ja jätti hetkeksi ruiskun letkun maahan, tarttuivat pojat siihen ja käänsivät sen suun häntä kohti kastaen hänet sikamaisen märäksi. Talkkari raivostui ja katkaisi diplomaattiset välinsä valtion kanssa.
- Ne on solmittava ehdottomasti uudestaan. Me tarvitsemme talonmiestä. Ja pojat on pantava seinää vasten ja ruiskutettava myös märiksi. Paven tehtäviä!
Ratkaisu sai yleisen hyväksymisen.
- Sitten minä ilmoittaisin, että tätini on tehnyt valtiolle lahjoituksen, sanoi Erkka. Minä tulin hänen syntymäpäivillään kertoneeksi puuhastamme, ja hän sanoi, että onpa hieno aate, ja antoi kaksi markkaa valtionrahastoomme. Voit lyödä lisää omaa rahaa, Hara.
- Tulee tapahtumaan. Valtioneuvoston nimessä pyydän sinua kiittämään tätiäsi. Onko sinulla muita tätejä?
- Ei ole, valitettavasti.
- Jos toisilla teistä on, niin koettakaa tehdä ne isänmaallisiksi. Näkyy kannattavan. Virallisia asioita ei liene enempää?
- Ei.
- Puhutaan sitten mukavia.

(Pihavaltion pojat ja jääkärit 1941)
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nuotenklassikoita 3. Toim. Ismo Loivamaa. Avain, 2011.