Kaksi talvea ja kolme kesää
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
12/1976
Teosarvio
Abramov, Fedor: Kaksi talvea ja kolme kesää.
Varmaa ja vakuuttavaa epiikkaa ja eleetöntä kerrontaa on tämä Abramovin teos, Prjaslinien perheestä kertovan trilogian keskimmäinen osa, joka sai Neuvostoliiton valtion palkinnon v. 1975. Sen suurimmat ansiot lienevät juuri kerronnan hiljaisessa, hivenen tummasävyisessä ja episodinomaisessa rakenteessa, jonka kautta kirjailijan kuvaama aika Neuvostoliiton sodanjälkeisten vuosien jälleenrakentamisen kaudelta piirtyy esiin terävänä ja luotettavana, yhtä monimuotoisenakin kuin oikea elämä. Niukka aika ja "metsärintaman" avaamisen monet heijastumat Pekašinon kylän elämään muodostavat tilanteen, missä kehityksen yleiset lait säätelevät pitkälle myös yksilöiden kasvun ja kehityksen ja heidän välisensä suhteet. Ihmiset kasvavat teoksessa historian ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä omaan yksilölliseen kypsyyteensä, ja Abramov kuvaa tätä kehitystä varmaotteisesti, taidokkaasti tyylitellyn realismin keinoin.
Varmaa ja vakuuttavaa epiikkaa ja eleetöntä kerrontaa on tämä Abramovin teos, Prjaslinien perheestä kertovan trilogian keskimmäinen osa, joka sai Neuvostoliiton valtion palkinnon v. 1975. Sen suurimmat ansiot lienevät juuri kerronnan hiljaisessa, hivenen tummasävyisessä ja episodinomaisessa rakenteessa, jonka kautta kirjailijan kuvaama aika Neuvostoliiton sodanjälkeisten vuosien jälleenrakentamisen kaudelta piirtyy esiin terävänä ja luotettavana, yhtä monimuotoisenakin kuin oikea elämä. Niukka aika ja "metsärintaman" avaamisen monet heijastumat Pekašinon kylän elämään muodostavat tilanteen, missä kehityksen yleiset lait säätelevät pitkälle myös yksilöiden kasvun ja kehityksen ja heidän välisensä suhteet. Ihmiset kasvavat teoksessa historian ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä omaan yksilölliseen kypsyyteensä, ja Abramov kuvaa tätä kehitystä varmaotteisesti, taidokkaasti tyylitellyn realismin keinoin.