Joka paikassa syksy

Romaanin aiheena on muuan kyläyhteisö, joka viljankorjuun suvisista päivistä etenee märkään, pimenevään syksyyn. Kuvauksen piiriin tulee useita perhekuntia ja henkilöitä, ja kerronta etenee vähän hajanaisesti, lyhyin luvuin, joissa henkilökuvat eivät suurestikaan syvene. Sen sijaan on jokaisella yksilölliset kohtalonsa, jotka melkein kaikki kärjistyvät traagiseen suuntaan, aika karmeinkin värityksin. Romaani rakentuu lähinnä repliikkieri varaan, ja murre vallitsee, karkeuksiakaan välttämättä. Olen kokenut tämän murteen yksitoikkoisena ja lopulta väsyttävänä; kauneutta tai ilmeikkyyttäkään ei siinä oikeastaan ole, vaan rakenteet toistuvat samantyyppisinä. - Tässä ei ole kysymyksessä ainoastaan tämän romaanin laatupiirre. Sehän on yleistynyt romaaneihimme siinä määrin, että sitä voi jo pitää joltisenakin vaarana.