Pääsiäinen

"Pääsiäinen" ei kuulu Merete Mazzarellan omaelämäkerralliseen sarjaan, vaikka siihen luonnostaan itse ajateltua ja koettua sisältyisikin. Se on sisäisen monologin muotoon puettu romaani naisesta, joka viettää yksinäisen pääsiäisen lapsuutensa merenrantahuvilassa Perniössä muistellen, vertaillen ja hahmottaen suomenruotsalaista elämäntapaa ja sen muutoksia omasta lapsuudestaan nykyiseen keski-ikäänsä saakka selvittääkseen itselleen, mitkä seikat ovat hänen omaan elämäänsä ja naisen osaansa vaikuttaneet. Etenkin teoksen alkupuolella tekijän ote on persoonallinen ja intensiivinen, yksityinen ajatus ja mieleenjohtuma lavenee yleistämiskelpoiseksi, lapsuudenmuisto ajankuvaksi. Loppuun saakka ote ei kuitenkaan säily enää yhtä kiinteänä, ja nykyinen elämä hajoaa osasiksi. Sisäinen monologi ei löydä ajallisen etäisyyden puuttuessa vastapooliaan, kohdetta, jota vastaan ajatus terävöityisi ja kiteytyisi synteesiksi. Erityisen viehättäviä ovat vanhempienkodin tapakulttuuria ilmaisevat piirteet, luonnehdinnat ja tunnelmakuvat, mutta tekijän omaelämäkerrallisten teosten huumoria jäin kaipaamaan.