Kesästä kesään

Kirjasta löytää lukija Pohjanmaan järviseudun, sen vähitellen muuttuvan maalaismaiseman ja ihmiset, lapset ja aikuiset aina varttuneeseen keski-ikään asti, onpa joku muuttunut vanhukseksikin, ennen kuin päästään likelle meidän aikojamme. Kirjan kuvaamat valoisat ja varjoisat ihmisen vaiheet nousevat monilta vuosikymmeniltä, "olkipolsteriajoista" aina lähellä viipyvälle seitsenkymmenluvulle saakka. On hauska havaita, kuinka esimerkiksi kolmikymmenluvun ilmaisu poikkeaa tästä lähiaikaisesta: on murrepiirteitä, on vanhahtavaa virrenveisuuta. Vaan jo alkavat ylikansalliset tangosävelmät soida, jo tapaillaan "lagumbarsiittaa" (!), kun sodan jaloista on selvitty viisikymmenluvulle. Elli Palmulla on tarkka silmä ja korva, hän näkee pintaa syvemmälle eikä ummista aistejaan huumorin karheahkoillekaan käänteille. Erityisen kernaasti luonnehditaan ihmisiä vuoropuhelutilanteissa, silloin saavat kontrastitkin terävyyttä. Mutta syvimmin elää ajatus kuitenkin muutamissa pikku tunnelmapalasissa: lapsi kaipaa kauneutta, kypsä nainen miehistä täydennystä eloonsa ja oloonsa.