Peippo vei

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Sanamaijan maailmassa luonto ja ihminen ovat yhtä, nauru ja itku lähekkäin, rakkaus kuin käpyretki koivumetsään

Runoilija pullikoi uimahallissa siirtolohkareen kanssa, lukee Tekniikan maailman testiä omalle rakkaalle autolleen, pyytää yksinäisen kuun peittonsa alle lämmittelemään.

”Että keksii!” kirjoitti Helsingin Sanomien kriitikko Heli Laaksosen
edellisestä runokokoelmasta Sulavoi. Samaa mielikuvituksen rikkautta ja kielellistä ilotulitusta on uusissa runoissa, joihin tarkasti havaitut luonnon merkit tuovat myös myyttisen, ikiaikaisen tason. Linnut ja kansansatujen eläimet elävät kuin ihmiset ikään, perunanmukulallakin on runojen maailmassa oma luonteva paikkansa.

Hersyvä huumori taittuu välillä tummempiin sävyihin. Sanaa
rakkaus ei mainita, mutta siitä on paljolti kysymys, kahden ihmisen
monivivahteisesta suhteesta. Morsian, joka lähtee uimaan kuin
naarashirvi, hääväki ja sulhanen boolimaljalla meloen perässään,
on kansanrunojen neito nykyaikaisessa asussa. Hänen sanomansa
on sama: ”oleks mun / niinäkin päivin / ko vähiten kannattais.”

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Alkukieli

Tekstinäyte

YÄ MUSTRASTAN PESÄS

Olen sinitulkku ja punatiaine
ko lähren sun tykkö kotti.
Houkutit munt jäämä viäl hetkeks
siks ajaks vaan ko teevesi kiahu.
Laitit hellan ykkösel.

Nyy kuljen sumupello laitta
väistän aamuperhossi
henkitän vilpost ilma
ja valerianavarssi piantareil.

Annoit sylillise jyvi mukka
tartten eväi vaaksanki matkal
viä voimi sul sanno
nährä ja hei.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

100