Noponen, Ester

Kirjailijan muu nimi

Noponen, Ester Siviä

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Kirjan kanssa et ole yksin.

Elämäkertatietoa

Ester Noponen on julkaissut runoja ja muisteluksia lehdissä ja paikallishistoriikeissa. Muistelemista riittääkin, sillä elämäntie on tuonut aina uusia maisemia. Evakkopolun lisäksi Noponen kertoo kotiutumisesta uuteen ympäristöön.

Noponen kirjoittaa lapsuudesta Karjalassa, luonnosta, uskosta ja isänmaasta. Kiitollisuus koetusta on tärkein tuntemus hänen teksteissään. Kirja Et ole yksin on aineistoiltaan ja aiheiltaan monipuolinen, ja siinä vuorottelevat runo- ja proosaosastot. Muistojen aarteet viestivät värikkäistä elämyksistä ja eri vaiheissa syntyneestä elämänkokemuksesta.

Katriina Kajannes
Palkinnot:
Kulttuuripalkinto
Kouluaikoina Raittiuskirjoituskilpailun palkinto

Harrastukset:
kirjoittaminen, runot, näytelmät, kuoromusiikki ja käsityöt

"Haluan kuvata luomistöitä; kauneutta, valtavuutta, tositapahtumia ihmisenä olemista, Jumalan kunniaa ja lunastustyötä. Keskisuomalaisuus näkyy runoissani ja juurtumisessa uudelle kotiseudulle. Lempikrijani on Raamattu. Mielisäveltäjiäni ovat Maasalo, Sibelius, Kuusisto, Klemetti ja Hannikainen. Tärkeää minulle on työnilo, lukeminen, saada levätä kunnolla, laulut ja ulkoilu."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runo "Miehet - Veljet" teoksessa Kyyjärven sotaveteraanimatrikkeli. Kyyjärven kunta 2000.
Runo ja kaksi suorasanaista muistelmaa teoksessa Mielesjärveltä Piisterinmäelle : Nirkkolan koulupiiri Valkjärvellä : Kahkaala, Nirkkola, Salo-Kosteala (toim. Riitta Vanhanen et al.). Nirkkolan koulupiirin kyläkirjatoimikunta 2000.
Kertomuksia, muisteloita ja runoja lehtiin ja paikallishistoriikkeihin.

Tekstinäyte

Karjalan multiin kätketyt: vieraat ja omaisemme,
nukkukaa rauhaisaa unta, teitä unhoita emme.
Elämän ja kuoleman Herra
kaikista paikoista luotunsa kerran esille kutsuu.
Silloin alkanut on uusi huomen,
nyt tiedämme vain:

kappaleen historiaa me täällä yhdessä teimme.
[Et ole yksin, 1994, s. 74]