Helena ja valhe

Tässä jatkoteoksessa tekijä edelleen kehittelee vaikeata avioliitto-ongelmaa. Vaimo on kahden miehen välissä: aviomies, jota hän säälii ja osittain luulee rakastavansakin, ja Helsingissä tapaamansa toinen mies, jota hän toden teolla rakastaa ja jonka lapsen hän edelleen avioliitossa ollen synnyttää. Suhteet kehittyvät niin sekaviksi, että lopultakin vain avioero voi ne selvittää. Kirjassa herättää lukijan mielenkiintoa selvästi asetettu psykologinen ja siveellinen problemi, jonka oikeamieliseen esittelyyn tekijä on pannut paljon huolta, ja joka saattaa lukijankin ajattelemaan. Mutta taiteellisesti kirjassa on heikkouksia eikä siltä voine kieltää eräänlaista sensaation hakemisen sivumakua. Jopa tuli mieleen Elinor Glyn, joka On tämäntapaisia aiheita pintapuolisesti käsitellyt, ja jonka nimikin yllättävästi kyllä kirjassa mainitaan. Tekijän, jolla on vakavaa mieltä ja pyrkimystä, tulisi varoa pienin täkin kallistumista sellaiseen suuntaan. Muuten ovat jatkoteokset aina vaikeita eikä tässäkään tapauksessa voi olla asettamatta alkua korkeammalle.