Sisu Tähtinen ja kohtalokas samba

1.
Ensimmäinen opetus: ei kannata väännellä ihmisiä nenästä


Pojalla oli päässään iso ruutulippalakki. Jos minulla olisi sellainen lippalakki, en näyttäisi naamaani julkisella paikalla. Mutta pojan mielestä hänen lakissaan ei ilmeisesti ollut mitään vikaa. Hän seisoi edessäni ja hihitteli. Sitten hän irvisti. Hän oli liimannut etuhampaansa päälle pastillin.
- Saisiko olla sisua? Se kasvattaisi tisua, hän sanoi.
Pojat aidan vierellä ulvoivat naurusta.
Oli ensimmäinen päivä uudessa koulussa. Oli lokakuu ja satoi räntää, tunnelma oli siis ratkiriemukas. Kaiken lisäksi sain kuulla vinoiluja. Millaiset ihmiset antavat tyttärelleen nimeksi Sisu Tähtinen?
Tiedoksi kaikille, joita asia kiinnostaa: Kukaan ei ole antanut minulle nimeksi Sisu Tähtinen. Minä olen Sisu Tähtinen ja sen pituinen se.
Tiesin ettei harminkappaleiden kanssa kannattanut lähteä tukkanuottasille, joten käänsin irvistelevälle lakkisankarille selkäni ja kävelin pois.
Poika seurasi perässä kuin tauti.
- Onko sinun nimesi tosiaankin Sisu Tähtinen? hän kysyi.
- Entä sitten? minä kysyin.
- Tyhmä nimi, hän sanoi.
- Tyhmä lakki, minä sanoin.
Poika yllättyi. Hän vilkaisi ympärilleen kuin tarkistaen, että kuuliko kukaan.
- Miten niin? hän kysyi.
- Se on naurettava, minä sanoin. - En ole koskaan nähnyt yhtä rumaa lippalakkia.
- Itse olet naurettava, poika sanoi. - En ole ikinä kuullut tytöstä, jonka nimi olisi Sisu. Sisu sopii nimeksi kuorma-autolle, oletko sinä kuorma-auto?
Hän alkoi hohottaa oma1le oiva1lukselleen.
- Sinä olet tyhmä, hän vielä totesi.
Minä tuijotin häntä. Oikeastaan minä tuijotin hänen nenäänsä, jos tarkkoja ollaan. Hänellä oli mehevä nenä, isot, kutsuvat sieraimet, joihin oli hyvä tarttua. Joten minä kysyin, että kuka oikeastaan oli tyhmä, ja tartuin häntä sieraimista.
- Aijai! Poika huusi yllättyneenä ja lippalakki tipahti rapakkoon.
Minä ehdotin että hän noukkisi lakkinsa rapakosta ennen kuin se kastuisi läpimäräksi.
Välituntivalvoja huomasi että jotain oli tekeillä. Hänellä oli pitkä nenä ja etukumara kävelytyyli.
- Mitä täällä tapahtuu? hän kysyi ja tuijotti minua syyttävästi. - Heititkö sinä Tenhon lakin kurarapakkoon?
Minä tuijotin poikaa. Tenho? Ja hän vinoili minulle minun nimestäni!
- Miksi sinä heitit Tenhon lakin kurarapakkoon? välituntivalvoja tivasi.
Tenho noukki lakkinsa ylös, se oli litimärkä, ja häntä alkoi itkettää kun lakille oli käynyt niin surkeasti. Ilmeisesti hän oli hyvin kiintynyt siihen rumista ruuduista huolimatta. Hän yritti hipsiä tiehensä lakki kainalossa, mutta välituntivalvoja tarttui hänen hihaansa ja sanoi, että tämä asia piti ensin selvittää.
- Kiusasiko tämä tyttö sinua Tenho? välituntivalvoja kysyi. - Sano suoraan vain Tenho. Mikä sinun on? Miksi sinun nenäsi on punainen?
- Se johtuu ilmasta, minä sanoin. - En minä niin lujaa vääntänyt.
Välituntivalvojan tuima katse porautui minuun.
- Väänsitkö sinä Tenhoa nenästä? Mikä sinun nimesi on?
- Sisu Tähtinen, minä sanoin.
- Jaa että pelleilläänkin vielä, hän sanoi. - Paras kun menemme rehtorin puheille.
Tenho ei olisi halunnut tulla. Hän väitti ettei ollut tehnyt mitään pahaa, ei haukkunut, ei irvistellyt, ei edes huomannut minua. Hänellä oli edelleen pastilli hampaassa.
Välituntivalvoja ei kuunnellut mutinoita vaan kiikutti meidät kansliaan.