Keisari seisoo palatsissaan
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
6/1971
Teosarvio
Tenhunen, Eeva: Keisari seisoo palatsissaan. Salapoliisiromaani.
Eeva Tenhunen on pitänyt pitkähkön tauon sitten onnistuneen esikoisensa Mustat kalat; ehkä tuosta malttavaisuudesta osittain johtuu että Keisari seisoo palatsissaan on sekä tyylillisesti että rakenteellisesti harvinaisen hyvää työtä, kansainvälisen vertailun kestävää. Tenhunen soveltaa perinteisen englantilaistyyppisen dekkarin menetelmiä huomatakseni aukottoman rakennelman palvelukseen taitavasti, ja Englannista on peräisin myös se käyttökelpoinen idea, että arvoitus liittyy paljolti kirjalliseen aineistoon, suomalaisen maailmanmenestyskirjailijan jäämistöön. Dekkarista on aina vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa; siksi joudun vain viittamaan niihin piirteisiin jotka herättävät vastustustani tässä - korostan - yleisesti ottaen erinomaisessa kirjassa. Tarkoitan lähinnä Tenhusen ihmiskäsitystä, jossa on populaarikirjallisuudessa tavallisia mutta tuskin välttämättömiä piirteitä. Esimerkiksi radikaaliopiskelijaa voisi kyllä dekkarissakin käsitellä myös muulla tavalla kuin suopeasti hymyillen tyyliin vouhottavan-pinnan-alla-on-kyllä-ihan-tavallinen-ihminen.
Eeva Tenhunen on pitänyt pitkähkön tauon sitten onnistuneen esikoisensa Mustat kalat; ehkä tuosta malttavaisuudesta osittain johtuu että Keisari seisoo palatsissaan on sekä tyylillisesti että rakenteellisesti harvinaisen hyvää työtä, kansainvälisen vertailun kestävää. Tenhunen soveltaa perinteisen englantilaistyyppisen dekkarin menetelmiä huomatakseni aukottoman rakennelman palvelukseen taitavasti, ja Englannista on peräisin myös se käyttökelpoinen idea, että arvoitus liittyy paljolti kirjalliseen aineistoon, suomalaisen maailmanmenestyskirjailijan jäämistöön. Dekkarista on aina vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa; siksi joudun vain viittamaan niihin piirteisiin jotka herättävät vastustustani tässä - korostan - yleisesti ottaen erinomaisessa kirjassa. Tarkoitan lähinnä Tenhusen ihmiskäsitystä, jossa on populaarikirjallisuudessa tavallisia mutta tuskin välttämättömiä piirteitä. Esimerkiksi radikaaliopiskelijaa voisi kyllä dekkarissakin käsitellä myös muulla tavalla kuin suopeasti hymyillen tyyliin vouhottavan-pinnan-alla-on-kyllä-ihan-tavallinen-ihminen.