Elämän koko kuva

Iris Kähäri on tarttunut todella suureen aiheeseen. Tähän asti kirjoitetuissa evakkoromaaneissa on voitu kuvata lähinnä vain evakkoon lähdön tapahtumia ja tunnelmia ja ohuesti kaavailla tulevaisuuden näkymiä. Nyt ollaan jo tarpeeksi etäällä noista kovista ja katkerista ajoista; nyt näkyy jo jotakin, mikä on koitunut kohtalokkaaksi sekä evakoille henkilöinä että erityisesti heidän karjalaisuudelleen. Romaanin lähtökohtana on mielikuvituksellinen kannakselaispitäjä Juoksema, josta evakoiden taival alkaa, mutta monet tapahtumat nojaavat ilmeisesti todellisuuteen, myös kirjoittajan itsensä kokemuksiin. Kokemuksen aito leima tuntuu kuitenkin ennen muuta teoksen henkilöiden ajatuksissa ja mielialoissa. Edustettuina ovat pitäjän virkamiehet, muutama talollinen perheineen ja edelleen vähäväkisempi yhteiskuntaluokka; asteikko ulottuu edelleen vanhuksista lapsiin. Kukin teoksen henkilöistä suhtautuu tapahtumiin ja muuttuviin olosuhteisiin omien luonteenpiirteittensä mukaan. Kirjoittaja hallitsee tämän moniulotteisen aiheensa tarmokkaasti ja taitavasti. Eniten kunnioitusta herättää eloisa ja lämmin eläytyminen eri henkilöiden kohtaloihin ja mielenkulkuihin, eritoten niihin, joissa karjalaisuus on tietoisinta ja elämänpohjana merkitsevintä; on selvää, että evakkouden tragiikka saa juuri heissä järkyttävimmän sisällyksensä. Aate- ja dokumenttiromaanina tämä teos on vakuuttavinta ja tehokkainta, mitä tähän mennessä on tästä aihepiiristä kirjoitettu, samalla kun taiteilijan läsnäolo tuntuu monissa rakenteen, kielen ja tyylin seikoissa. Tekee mieli ennustaa tälle teokselle paikkaa sekä suomalaisen elämän että suomalaisen romaanin historiassa. Kirjastoihin!