Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Unienvaihtaja
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Unienvaihtaja on unenomainen kertomus ystävyksistä, Myrskystä ja Aallosta, ja heidän kesästään Himlaholmin saaressa.
”Tie mutkistui mutkistumistaan ja muuttui kuoppaisemmaksi ja kapeammaksi. Puiden oksat raapivat jo auton kylkiä. Meri tuntui tulevan vastaan, kiipeävän kohti autoa kallioiden ja kaislojen yli. Kirsikan talo ei näkynyt tielle eikä mistään olisi voinut arvata, että jossakin kaiken sen vihreyden keskellä olisi minkäänlaista rakennusta, saati sitten vanhaa huvilaa piharakennuksineen. Kun Kirsikka äkkiä iski jarrut pohjaan, tytöt luulivat auton hajonneen.
-Benvenuti, Kirsikka sanoi ja hyppäsi ulos. Hän kiipesi auton lavalle astumalla renkaan päälle ja alkoi saman tien heitellä tyttöjen tavaroita alas. Oltiin siis perillä. Vasta autosta noustuaan tytöt huomasivat koukeroisen, ruostuneen rautaportin, josta olivat juuri ajaneet sisään. Vehreiden, vanhojen puiden takana pilkotti harjakattoinen talo ja joitakin muita rakennuksia.
-Tervetuloa lumotulle saarelle, Aalto kuiskasi matalalla äänellä ja Myrskyä värisytti. He tarttuivat matkatavaroihin ja lähtivät kävelemään epäröiden taloa kohti.”
Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen yhdessä kirjoittama kirja Unienvaihtaja kertoo kahdesta tytöstä Aallosta ja Myrskystä, jotka ovat keskenään hyviä ystävyksiä. Tytöt matkustavat kesäksi saareen kesätöihin. He saavat toimia Myrskyn erikoisen kummitädin, Kirsikan, taidenäyttelyn oppaina. Saari on oma maailmansa. Myrsky ja Aalto yöpyvät perhostenkeräilijän kesähuoneessa, jonka kattoon on maalattu merkillisiä olioita. Tyttöjen kesä onkin täynnä monenlaisia kummia sattumuksia. Tarinan edetessä selviää myös, mikä Unienvaihtaja oikeastaan on.
Kirja on unenomainen tarina ystävyydestä ja kesästä. Tarinassa muistot ja unet heräävät henkiin. Kirjassa sekoittuvat unet ja todellisuus, mennyt ja nykyisyys. Kirjan tunnelmassa on jotakin, mikä saa ainakin minut tarttumaan kirjaan uudelleen ja uudelleen.
Kirjaan on ilmestynyt myös jatko-osa, Kuunsulka.
(Peppilotta / Sivupiiri)
- - -
Myrsky ja Aalto viettävät kesälomansa kaksi viikkoa Himlaholmin saarella. Myrskyn oikea nimi on Marleena ja Aallon oikea nimi Anna-Leena. Myrskyn kummitäti, Kirsikka, on taiteilija ja hänen luokseen tytöt ovat nyt matkalla. Myrskyn äiti on lähtenyt omille teilleen, kun Myrsky oli kaksi vuotias. Sen jälkeen Myrsky ei ole nähnyt äitiään, vaan on asunut isänsä kanssa kahdestaan.
Himlaholmin saari on ihmeen kaunis paikka, ainakin kesällä. Siellä tapahtuu ihmeellisiä asioita, joista tytöt pääsevät perille vähitellen.
Ihmeellisin on Kirsikka ja hänen taulunsa ja veistoksensa ovat myös salaperäisiä. Kirsikka pitää taidenäyttelyn ja näyttelyn tärkein työ on nimeltään Unienvaihtaja. Taulu kiehtoo tyttöjen mieltä niin paljon, että se tulee tyttöjen uniin. Tytöt alkavat nähdä samoja unia; uniin tulevat myös Kirsikan veistokset ja maalaukset. Näyttelyn viimeisenä päivänä saareen saapuu myös Myrskyn äiti, Viola.
(Marjatta Yamamoto/Sanojen aika)
- - -
Kaksi kaverusta lähtee kesätöihin kummitätinsä luokse. Tytöt ovat antaneet toisilleen lempinimet, sillä heidän omat nimensä ovat niin tylsiä. Kukapa haluaisi olla Anna-Leena? Aalto ja Myrsky asettuvat Myrskyn kummitädin luokse, tädin ihanaan vierastaloon, jossa he saavat asua aivan kahdestaan. Täti on outo, mutta kiehtova. Myrsky suorastaan palvoo tätiään, vaikkei oikeastaan tunnekaan tätä, sillä täti ei ole juurikaan pitänyt yhteyttä.
Täti valvoo yöt ja nukkuu aamupäivät. Tytöt tarkkailevat tädin öisiä liikkeitä. Näkevät tämän vaeltavan pitkin kylää kuin unissakävelijä ja retkiltään palattuaan maalaavan vimmatusti. Tytöt ovat päivisin muutaman tunnin tädin taidenäyttelyssä vahteina. Näyttelyn pääteos on suuri patsas, Unienvaihtaja. He huomaavat hämmästyksekseen, että näyttelyyn ilmaantuu aina vain uusia töitä ja nämä työt ovat kuin suoraan tyttöjen unista.
(Tammi)
”Tie mutkistui mutkistumistaan ja muuttui kuoppaisemmaksi ja kapeammaksi. Puiden oksat raapivat jo auton kylkiä. Meri tuntui tulevan vastaan, kiipeävän kohti autoa kallioiden ja kaislojen yli. Kirsikan talo ei näkynyt tielle eikä mistään olisi voinut arvata, että jossakin kaiken sen vihreyden keskellä olisi minkäänlaista rakennusta, saati sitten vanhaa huvilaa piharakennuksineen. Kun Kirsikka äkkiä iski jarrut pohjaan, tytöt luulivat auton hajonneen.
-Benvenuti, Kirsikka sanoi ja hyppäsi ulos. Hän kiipesi auton lavalle astumalla renkaan päälle ja alkoi saman tien heitellä tyttöjen tavaroita alas. Oltiin siis perillä. Vasta autosta noustuaan tytöt huomasivat koukeroisen, ruostuneen rautaportin, josta olivat juuri ajaneet sisään. Vehreiden, vanhojen puiden takana pilkotti harjakattoinen talo ja joitakin muita rakennuksia.
-Tervetuloa lumotulle saarelle, Aalto kuiskasi matalalla äänellä ja Myrskyä värisytti. He tarttuivat matkatavaroihin ja lähtivät kävelemään epäröiden taloa kohti.”
Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen yhdessä kirjoittama kirja Unienvaihtaja kertoo kahdesta tytöstä Aallosta ja Myrskystä, jotka ovat keskenään hyviä ystävyksiä. Tytöt matkustavat kesäksi saareen kesätöihin. He saavat toimia Myrskyn erikoisen kummitädin, Kirsikan, taidenäyttelyn oppaina. Saari on oma maailmansa. Myrsky ja Aalto yöpyvät perhostenkeräilijän kesähuoneessa, jonka kattoon on maalattu merkillisiä olioita. Tyttöjen kesä onkin täynnä monenlaisia kummia sattumuksia. Tarinan edetessä selviää myös, mikä Unienvaihtaja oikeastaan on.
Kirja on unenomainen tarina ystävyydestä ja kesästä. Tarinassa muistot ja unet heräävät henkiin. Kirjassa sekoittuvat unet ja todellisuus, mennyt ja nykyisyys. Kirjan tunnelmassa on jotakin, mikä saa ainakin minut tarttumaan kirjaan uudelleen ja uudelleen.
Kirjaan on ilmestynyt myös jatko-osa, Kuunsulka.
(Peppilotta / Sivupiiri)
- - -
Myrsky ja Aalto viettävät kesälomansa kaksi viikkoa Himlaholmin saarella. Myrskyn oikea nimi on Marleena ja Aallon oikea nimi Anna-Leena. Myrskyn kummitäti, Kirsikka, on taiteilija ja hänen luokseen tytöt ovat nyt matkalla. Myrskyn äiti on lähtenyt omille teilleen, kun Myrsky oli kaksi vuotias. Sen jälkeen Myrsky ei ole nähnyt äitiään, vaan on asunut isänsä kanssa kahdestaan.
Himlaholmin saari on ihmeen kaunis paikka, ainakin kesällä. Siellä tapahtuu ihmeellisiä asioita, joista tytöt pääsevät perille vähitellen.
Ihmeellisin on Kirsikka ja hänen taulunsa ja veistoksensa ovat myös salaperäisiä. Kirsikka pitää taidenäyttelyn ja näyttelyn tärkein työ on nimeltään Unienvaihtaja. Taulu kiehtoo tyttöjen mieltä niin paljon, että se tulee tyttöjen uniin. Tytöt alkavat nähdä samoja unia; uniin tulevat myös Kirsikan veistokset ja maalaukset. Näyttelyn viimeisenä päivänä saareen saapuu myös Myrskyn äiti, Viola.
(Marjatta Yamamoto/Sanojen aika)
- - -
Kaksi kaverusta lähtee kesätöihin kummitätinsä luokse. Tytöt ovat antaneet toisilleen lempinimet, sillä heidän omat nimensä ovat niin tylsiä. Kukapa haluaisi olla Anna-Leena? Aalto ja Myrsky asettuvat Myrskyn kummitädin luokse, tädin ihanaan vierastaloon, jossa he saavat asua aivan kahdestaan. Täti on outo, mutta kiehtova. Myrsky suorastaan palvoo tätiään, vaikkei oikeastaan tunnekaan tätä, sillä täti ei ole juurikaan pitänyt yhteyttä.
Täti valvoo yöt ja nukkuu aamupäivät. Tytöt tarkkailevat tädin öisiä liikkeitä. Näkevät tämän vaeltavan pitkin kylää kuin unissakävelijä ja retkiltään palattuaan maalaavan vimmatusti. Tytöt ovat päivisin muutaman tunnin tädin taidenäyttelyssä vahteina. Näyttelyn pääteos on suuri patsas, Unienvaihtaja. He huomaavat hämmästyksekseen, että näyttelyyn ilmaantuu aina vain uusia töitä ja nämä työt ovat kuin suoraan tyttöjen unista.
(Tammi)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.