Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Ahvenniemi, Marja-Liisa

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva kirjailijatietolomakkeelta
On sama kuin
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Kirjailijan omat sanat
Säilytä aina positiivinen mieli, kaikesta huolimatta. Kunnioita vanhempiasi, muita läheisiäsi ja ystäviäsi. Pidä itsesi nöyränä maailman ja tulevaisuuden edessä mutta älä nöyristele kenenkään ihmisen edessä.
Elämäkertatietoa
Vasta vuonna 2011 aloin opetustyön ohella kirjoittaa ensimmäistä romaaniani. Aiemmin en ole ehtinyt. Kirjoitellut olen kyllä sitä ja tätä aina siitä asti, kun Harrin kansakoulussa Jokipiissä sain joka vuosi ensimmäisen palkinnon (kirjan) valtakunnallisissa Henkisissä kirjoituskilpailuissa. Se oli kannustava voima. Kirjoittaminen muutenkin kiinnosti. Useita koulunäytelmiä yläasteen oppilaille tuli opettajavuosina kirjoitetuksi ja ohjatuksi. Kirjoitin myös muutamia satuja.
Monia tekstejä tuli myöhemmin nopeasti takaisin kustantamoilta. Etelä-Pohjanmaalla sanomalehti Ilkka ja paikallislehti Järviseudun Sanomat julkaisi joitain runojani ja muita tekstejä. Suuri ja ihana yllätys oli, kun Kvaliti Kustannus julkaisi esikoisromaanini, varsin erikoisen Lumilentäjän (415 s.) marraskuussa 2016. Kirjan kirjoitin kuvittelemani nuoren miehen näkökulmasta, vaikka olen nainen. Se tuntui hurjalta, enkä vieläkään tiedä, miten onnistuin.
Toivon saavani toisen, ehkä aivan erilaisen romaanin aikaan. Näytelmän, lähinnä komedian kirjoittaminen kiinnostaa myös, yksi onkin valmiina. Varastossa on novelli- ja näytelmätekstejä, joista voisi muokata uudelleen jotain ehkä parempaa.
Muutin hiljattain Espoosta Mikkeliin syyskuun lopussa 2017. Aiemmin asuin tässä samassa kaupungissa 1. aviomieheni ja lasteni tulevan isän kanssa vuodesta 1975, heti Tampereelta valmistumisten ja siellä avioliittoon vihkimisen jälkeen. Toimin tuntiopettajana ja lehdentoimittajana kaupunkilehdessä. Muutin, avioeron jälkeen ja kun kaikki kolme lastani olivat aikuisia, Etelä-Pohjanmaalle Lappajärvelle ensimmäiseen opettajanvirkaani sekä lähemmäs jo sairasta äitiäni. Vanhempani kuolivat sitten peräkkäisinä vuosina. Kun olin saattanut heidät kirkkomaalle, toinenkin avioliittoni loppui. Jätin 10-vuotisen virkani nuorelle opettajalle ja muutin Alajärven kautta pääkaupunkiseudulle.
Asuin Tuusulassa. Siellä romaani alkoi kehittyä määräaikaisten kokopäivätöiden ohella. Jäin varhennetulle eläkkeelle 63-vuotiaana ja muutin Espooseen. Romaanin teko jatkui sielläkin, nyt kirjoittamiselle oli jo hieman enemmän aikaa!
Espoossa asuin 3 vuotta, sain seurata kahden lastenlapseni kehitystä. Se oli arvokasta aikaa.
Mikkelissä minulla on myös kaksi lastenlasta. Viides lapsenlapseni syntyi syksyllä 2018 Kööpenhaminassa. Omat lapseni, kaksi tytärtä ja poika ovat nyt 41, 39 ja 37 v.



Koulutus tai tutkinto:
filosofian maisteri, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, cl lehdistö- ja tiedotusoppi


Myönnetyt kirjallisuuteen liitttyvät palkinnot ja niiden myöntämisvuodet:
MoniNainen Emäntä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, 4. sija ja tunnustuspalkinto yhdellä osallistuneella novellilla Ruskeat kumisaappaat. 2009. Novelli antologiassa Emäntävoimaa! kustantamo Maahenki. Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -valtakunnallinen kirjoituskilpailu, kunniamaininta yhdellä osallistuneella novellilla Ei sen huonompi ihminen,´. 2007. Novelli antologiassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. kustantamo Avain.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Novellejani on julkaistu eri sanomalehdissä, varsinkin eteläpohjalaisissa, sekä Silta-novelli löytyy erään seinäjokisen yhdistyksen äänikirjasta, lukijana Marja-Leena Mäkelä.
Tekstinäyte
"Työnsin vasemman käteni Anetten hiuksiin. Tunsin pehmeät huulet huulillani. Nainen kosketti olkapäätäni kiihottavasti, alkoi sitten imeä niin kuin Saharassa tunteja kontannut vaeltaja hänelle viimein ojennettua vesimelonia. Kehoni polte heräsi heti, olinhan ollut valmis koko ajan, odottanut niin kuin mies väsyneenäkin odottaa sopivaa hetkeä, kuin koira odottaa omistajansa paluuta, kuin orja odottaa armoa Volgan lauttureita kuvaavassa taulussa. Se taulu teki minuun kerran hyvin suuren vaikutuksen, joskaan romantiikkaa siinä ei ollut hitustakaan. Sen näytti minulle ensi kertaa orjuuden, täysin avoinna, realistisena ja julkeana. Juuri sen takia se nytkin puhutteli. Niin lähellä sitä oli tämä rakkaus, joka antoi ja otti kaiken, teki miehen ja naisen toistensa avuttomiksi orjiksi, kuitenkin armollisesti, ilman nöyryytystä ja pelkoa.
Valtameri verhojen takana liikahti samaan aikaan, kun Anetten kihlattu käsi tuntui kaulallani. Humalluin hänestä, leiskuin hänen kuuman ihonsa kosketuksessa. Ja sillä hetkellä, kun emme enää tienneet muusta maailmasta, kun kehomme ja sielumme olivat yhtä, toivoin. Toivoin meidän pysyvän aina orjina."

(Lumilentäjän sivuilta 145 - 146.)