Akutagawa, Ryūnosuke
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
[Public domain], via Wikimedia Commons
Elämäkertatietoa
Ryūnosuke Akutagawa (1. maaliskuuta 1892 – 24. heinäkuuta 1927) oli japanilainen kirjailija. Hän kehitti voimakkaasti japanilaisten novellien tyyliä, ja kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisluonnon nurjista puolista.
Akutagawa syntyi Tokiossa maitomiehen poikana. Hän otti käyttöön lisänimen Ryūnosuke, Lohikäärmeen poika, koska syntyi lohikäärmeen vuonna 1892, ja sanoi syntyneensä lohikäärmeen kuussa, lohikäärmeen päivänä lohikäärmeen tunnilla. Myöhempi kalenterien tutkimus osoitti hänen olleen väärässä. Hän kasvoi enonsa perheessä ja sai siksi äitinsä tyttönimen Akutagawa.
Akutagawa opiskeli Tokion yliopistossa englantilaista kirjallisuutta, ja työskenteli valmistuttuaan merisotakoulussa englanninkielen opettajana. Natsume Sōseki kiinnitti huomiota Akutagawan ensimmäiseen julkaistuun novelliin Rashomon (1915). Rohkaistuneena Akutagawa julkaisi lisää historiallisia novelleja.
Akutagawa vastusti naturalismia, joka oli 1900-luvun alussa Japanin kirjallisuuden tärkein tyylisuunta. Hän lainaili teemoja vanhoista tarinoista, ja lisäsi niihin monimutkaista modernia tulkintaa.
Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijan urasta ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä koskaan parantunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa Luolassa, Yabu no naka (1922).
Iso osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän kamppaili horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Hän kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti pari kertaa itsemurhaa ja onnistui siinä vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Kuolinsyy oli barbituraattien yliannostus.
Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan kahteen novelliin, Rashomoniin ja Yabu no nakaan (In a Grove).[1] Novellissa Rashomon on Kioton kaupungin eteläinen portti, sen sijaan elokuvassa se on temppeli. Yhteisestä nimestä huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Yabu no nakaan.
Akutagawa syntyi Tokiossa maitomiehen poikana. Hän otti käyttöön lisänimen Ryūnosuke, Lohikäärmeen poika, koska syntyi lohikäärmeen vuonna 1892, ja sanoi syntyneensä lohikäärmeen kuussa, lohikäärmeen päivänä lohikäärmeen tunnilla. Myöhempi kalenterien tutkimus osoitti hänen olleen väärässä. Hän kasvoi enonsa perheessä ja sai siksi äitinsä tyttönimen Akutagawa.
Akutagawa opiskeli Tokion yliopistossa englantilaista kirjallisuutta, ja työskenteli valmistuttuaan merisotakoulussa englanninkielen opettajana. Natsume Sōseki kiinnitti huomiota Akutagawan ensimmäiseen julkaistuun novelliin Rashomon (1915). Rohkaistuneena Akutagawa julkaisi lisää historiallisia novelleja.
Akutagawa vastusti naturalismia, joka oli 1900-luvun alussa Japanin kirjallisuuden tärkein tyylisuunta. Hän lainaili teemoja vanhoista tarinoista, ja lisäsi niihin monimutkaista modernia tulkintaa.
Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijan urasta ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä koskaan parantunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa Luolassa, Yabu no naka (1922).
Iso osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän kamppaili horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Hän kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti pari kertaa itsemurhaa ja onnistui siinä vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Kuolinsyy oli barbituraattien yliannostus.
Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan kahteen novelliin, Rashomoniin ja Yabu no nakaan (In a Grove).[1] Novellissa Rashomon on Kioton kaupungin eteläinen portti, sen sijaan elokuvassa se on temppeli. Yhteisestä nimestä huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Yabu no nakaan.