Ujeltavat potkurit

On varmaa, että suomalaiset lentäjät ovat sodissamme osoittaneet olevansa teräksenlujaa joukkoa. He ovat ansainneet muistomerkkinsä: tämänkin kirjan. Samoin ansaitsee Brewster-hävittäjä muistomerkkinsä. Kuitenkin, ja niin kuin olen vastaavassa yhteydessä sanonut, en jaksa ymmärtää kirjan henkeä, sen riemukasta tappamisen tahtoa. Tällaisena kirja varmasti on aito: pintapuolisesti aito, sillä mitään ei kerrota lentäjän sisimmästä, siitä mitä hän todella tunsi. Lentäjistä käytetyt lyhennysnimet on osalta helppo muuttaa oikeiksi, miksi niitä on tarvinnut lainkaan käyttää? Siksikö, että lukemattomat ilmataistelut ovat klišeemäisiä rekonstruktioita, toistensa kopioita. Täytyy ihmetellä, että tekijä on jaksanut luoda näitä tilanteita lähes 300 sivun verran, ja että ne lisäksi pitävät mielenkiinnon vireillä.