On päivä, on yö

Raennon uusin, seitsemäs kirja on merkillisen kiehtova. Yhdeltä tasoltaan se porautuu kirjoittamisen ongelmiin, fiktion ja reaalitodellisuuden väliseen suhteeseen, mutta siinä on myös vastuun ja velvollisuudentunteen ongelmanasettelua. Repo on eronnut kirjailija, joka suunnittelee näytelmää, jonka päähenkilö, kafkamaisittain pelkkä R. sairastuttuaan kieltäytyy paranemasta. R. on Revon hämärä alter ego, omakuva, etäytetty, miltei luurangoksi riisuttu. Näytelmä, jota pitkin matkaa hahmotellaan, on kyhäelmä, kaikin puolin ontuva, kielellisestikin mitätön. Revon rinnakkaishahmo on häntä hoitava lääkäri, johon näkökulma siirtyy romaanin lopussa. Näytelmä toimii peilinä, josta Repo heijastuu vääristyneenä mutta samalla alastomimmillaan.