Riihimaa, Marja-Liisa

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Ammatti

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset (kuvittajana)

Tyyppi

kansi

Tyyppi

kansi

Kirjailijan omat sanat

Motto: Anna hyvän kasvaa sydämessä.

Elämäkertatietoa

AJATUKSIA KIRJOITTAMISESTA

"Ilta on parasta inspiraation aikaa minulle. Höyryävän teekupillisen äärellä saatan useinkin kirjoittaa pikkutunneille. Parhaiten kirjoitan käveltyäni kotiin tanssitunnilta pimeänä pakkasiltana.

Kirjoittaminen on minulle yhdistelmä sosiaalisuutta ja vetäytymistä tekstien pariin. Haluan tavata tiiviisti ystäviäni, se stimuloi minua; silti tarvitsen romaanin sorvaamiseen paljon aikaa ilman sitoumuksia.

Minusta tuli kirjailija kun tarinoita alkoi olla hihassa tarpeeksi romaaniin. Runoja ja pieniä tekstejä syntyi ammoin kun opiskelin ranskankielistä kirjallisuutta. Varsinaista kirjailijantyötä olen saanut seurata läheltä avomieheni Rainer Alanderin kanssa eläessäni.

Esikoisteokseni Sininen kaneli sai alkusysäyksen, kun näin kiehtovan vanhan talon eräässä pikkukaupungissa.

Aloin punoa mielessäni, millainen ihminen tuossa talossa asuu. Syntyi Peija, pitkä, itsevarma besserwisser.

Kirjailijantyölläni haluan kertoa kipeistäkin asioista sujuvalla, helppolukusiella suomella. Haluan myös kietoa vaikeat asiat runollisuuteen ja kauneuteen, huumoria unohtamatta. Haluan kertoa rakkauden ja ystävyyden monimuotoisuudesta."


OMIA SUOSIKKEJA

"Pidän puolalaisesta kirjallisuudesta kuten Antoni Liberan romaanista Madame; Czeslaw Miloszin runoista. Olga Togarzukista sekä Tomek Tryznasta. Suosikkielokuvani on Francois Ozonin Swimming Pool. Lempisäveltäjäni klassisen musiikin puolelta Chopin. Latinomusiikin puolelta lempiartistejani ovat Michael Stuart ja Cheka."


TÄRKEÄÄ ELÄMÄSSÄ

"Elämässä minulle on tärkeintä rakkaus ja ystävyys. Ajan viettäminen läheisten kanssa ja kaiken pohjana luottamus elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen."

Harrastukset: kielet, musiikki, tanssi ja valokuvaus.

Tekstinäyte

- Luuletko sinä että olet ainoa, jolla on salaisuuksia! Miarka laukaisi, kun olin taas löytänyt itseni hänen luotaan kylästä. Istuimme olohuoneen sohvalla ja popsimme hänen tekemiään ruisleipävalkosipulisipsejä. Olisin halunnut katsoa salkkareita, mutta en kehdannut ehdottaa. Sitäpaitsi ehkä luvassa olisi parempaa kuin salkkareita.
En edes pahastunut Miarkan uhittelevaa sävyä. Olin jopa valmis uskomaan, että hänellä voisi olla vaarallisempia salaisuuksia kuin itselläni. Hän oli myös herättänyt uteliaisuuteni. En tiennyt mitään parempaa kuin salaisuudet.
- Kerro! tokaisin.
- Hu-hu-hu-hu! Miarka nauroi. Älä unta nää!
"Hu"? En ollut tiennytkään, että niin voi joku nauraa, ennen kuin kuulin sen viimeksi Miarkalta. Siihen mennessä olin vain kuullut ha-hö-hi-ho- ja he- variantit. Itse olen mielistynyt ylimieliseen puuskahdukseen Haa! mikä lipsahti minulta nytkin.
- Haa! Tuskin maltat että pääset kertomaan.
Miarka tutkaili minua arvioivasti.
- Ei kun kerro sä omas. Ei! Anna mä arvaan! Sä olet neitsyt! Sä olet kaappiuskovainen! Ei! Älä!
Olin alkanut omavaltaisesti kutittaa Miarkaa. Mutta tämä jatkoi.
- Sulla on peruukin alla skinhead... sä syöt einespitsoja! Einesankka! Ei! Älä! Ei hyö-dy-tä, mä olen maso-kisti... hei ihan totta älä!
- I give up! hän sai ukistua. Mutta älä luule että tämä jää tähän, hän uhkaili hegityksen tasaantuessa.
Nostin sormeni ilmaan ja tein kutitusliikkeitä. Miarka alkoi taas nauraa.
- Oh pu-lease...

(Kirjasta Sininen kaneli)