Tiira, Pirjo
Tekstinäyte
"Kisseliini, sinun ei kannata pynttäytyä parhaimpiisi", Malla-nalle varoitti, "Vammelpuun juhlissa vaatteet vain rypistyvät." "Mitkä juhlat ne sitten muka on", Kisseliini marisi. Vasta pitkän suostuttelun jälkeen hän suostui jättämään pitsiröyhelöt kotiin. Pikku-Nestori sen sijaan iloitsi: "Kerrankin juhlat, joissa ei kiduteta juhla-asulla." Petteri oli ahkeroinut viime päivät. Hän kuljetti mukanaan merkillisen muotoista pakettia. Hän oli myös ottanut selvää Vammelpuun osoitteesta. Nallukka tähdensi Koppaselle, että Vammelpuun luona sai varautua yllätyksiin.
Lapset löysivät helposti Vammelpuun kodin, kiitos Petterin tutkimusten. Ovessa luki: "Pääsy kielletty!" "Mä en usko tota", Koppanen haukahti ja avasi oven. Valkoista jauhoa tippui hänen niskaansa. "Se on ydinvehnästä valmistettua, leivontakarkeaa vehnäjauhoa", Petteri määritti, "astukaamme heti sisään, ennen kuin talon isäntä ehtii asentaa uuden erän."
"Ikävä nähdä teitä", Vammelpuu toivotti, "Vakkanen näkyy ryhtyneen leipuriksi." Vammelpuun rinnassa komeili ruusu. Kisseliini kumartui nuuhkaisemaan sitä. Silloin hän sai vesi suihkun kasvoilleen: kukka ei ollutkaan oikea. Petteri ojensi lahjan Vammelpuulle. "Voi kuinka harmillista", sankari kiitti, "näin tavanomaista pakettia en ole ennen nähnyt." Paketista löytyi teline, jolla oli kaksi hillopurkkia. "Mitä kummaa tossa nyt on?" Pikku-Nestori ihmetteli. Vammelpuu mietti mielessään samaa. Hän ojensi tassunsa yrittäen tarttua toiseen purkeista. Juuri kun hän kosketti purnukkaa, se liukui sivuun. Hän yritti monta kertaa onnistumatta saamaan purkkia kiinni. Petteri virnisti. Hän kaivoi taskustaan vielä yhden osan. "Tämä on purkinvangitsin", hän selitti.
"Minne Pikku-Nestori katosi?" Nallukka huolestui. "Ei kai se rohmu vain istu jo kahvipöydässä?" Nallukka säntäsi pöydän luo ja ehti kuulla Nestorin kiljaisun. Tämä oli tietysti hiipinyt täytekakun luo ja yrittänyt leikata ison palan. Samassa kermavaahto lensi hänen päälleen. "Täytekakun sisään on kätketty ilmapalloja", Petteri valisti. Pikku-Nestoria nolotti, mutta onnekseen hän näki monen muunkin juhlavieraan pyyhkivän kermavaahtoa turkistaan. Monet olivat myös märkiä tai vehnäjauhon peitossa. He kaikki pälyilivät ympärilleen valmiina kokemaan uusia kujeita Vammelpuun suunnalta. Vain Petteri kulki rauhallisesti edestakaisin. Hän tutki valekakun koostumusta ja muoviruusun mekanismia.
"Hei Nallukka, mikä lappu sulla on selässäs?" Koppanen kysyi. "Ai mikä?" Nallukka ihmetteli. Koppanen poisti lapun, jossa luki: "Liity sinäkin Nallukan kannattajiin, hyppää kyytiin!" "Mutta onhan sullakin lappu", Nallukka huomasi. Hän tavasi tekstin: "Vahtipalvelua öin ja päivin." Muutkin nallet totesivat saaneensa lapun. Nestori oli "Suursyömärien kuningas", Kisseliinin paperissa luki: "Kauneutta kansalle" ja Petterillä "Tutkimusta kaikilta aloilta." "Vammelpuu kiinnitti laput samalla, kun tervehti", Petteri selitti.
Päivänsankari palasi paikalle porukan tavaillessa viestejä. "Minä en tiedä noista mitään", hän vehnästeli. "Sunkin selässäs lukee jotain", Pikku-Nestori huomautti. Vammelpuu näytti hämmästyneeltä, mutta myönsi: "Sehän nyt kuuluu asiaan." Hän irrotti lapun ja luki siitä: "Tosinalle Tornipuu, totuuden ystävä." Nallukka katsoi Petteriä, mutta tämä näytti hyvin viatonta naamaa.
"Olipa ne kummalliset juhlat", Koppanen aprikoi kotimatkalla, "mutta oli ne mukavatkin, toisaalta." Illalla punaisessa talossa soi puhelin. "Vai niinkö?" Malla-nalle ihmetteli luuriin. "Petteri, Vammelpuun niskaan ryöpsähti vettä, kun hän meni makuuhuoneeseen. Hänen äitinsä soittaa. Tiedätkö mitään asiasta?" Pesukarhu hymyili salaperäisesti. "Ehkä tiedänkin", hän myönsi.
(Pikku-Nestorin koti 1999)
"Ikävä nähdä teitä", Vammelpuu toivotti, "Vakkanen näkyy ryhtyneen leipuriksi." Vammelpuun rinnassa komeili ruusu. Kisseliini kumartui nuuhkaisemaan sitä. Silloin hän sai vesi suihkun kasvoilleen: kukka ei ollutkaan oikea. Petteri ojensi lahjan Vammelpuulle. "Voi kuinka harmillista", sankari kiitti, "näin tavanomaista pakettia en ole ennen nähnyt." Paketista löytyi teline, jolla oli kaksi hillopurkkia. "Mitä kummaa tossa nyt on?" Pikku-Nestori ihmetteli. Vammelpuu mietti mielessään samaa. Hän ojensi tassunsa yrittäen tarttua toiseen purkeista. Juuri kun hän kosketti purnukkaa, se liukui sivuun. Hän yritti monta kertaa onnistumatta saamaan purkkia kiinni. Petteri virnisti. Hän kaivoi taskustaan vielä yhden osan. "Tämä on purkinvangitsin", hän selitti.
"Minne Pikku-Nestori katosi?" Nallukka huolestui. "Ei kai se rohmu vain istu jo kahvipöydässä?" Nallukka säntäsi pöydän luo ja ehti kuulla Nestorin kiljaisun. Tämä oli tietysti hiipinyt täytekakun luo ja yrittänyt leikata ison palan. Samassa kermavaahto lensi hänen päälleen. "Täytekakun sisään on kätketty ilmapalloja", Petteri valisti. Pikku-Nestoria nolotti, mutta onnekseen hän näki monen muunkin juhlavieraan pyyhkivän kermavaahtoa turkistaan. Monet olivat myös märkiä tai vehnäjauhon peitossa. He kaikki pälyilivät ympärilleen valmiina kokemaan uusia kujeita Vammelpuun suunnalta. Vain Petteri kulki rauhallisesti edestakaisin. Hän tutki valekakun koostumusta ja muoviruusun mekanismia.
"Hei Nallukka, mikä lappu sulla on selässäs?" Koppanen kysyi. "Ai mikä?" Nallukka ihmetteli. Koppanen poisti lapun, jossa luki: "Liity sinäkin Nallukan kannattajiin, hyppää kyytiin!" "Mutta onhan sullakin lappu", Nallukka huomasi. Hän tavasi tekstin: "Vahtipalvelua öin ja päivin." Muutkin nallet totesivat saaneensa lapun. Nestori oli "Suursyömärien kuningas", Kisseliinin paperissa luki: "Kauneutta kansalle" ja Petterillä "Tutkimusta kaikilta aloilta." "Vammelpuu kiinnitti laput samalla, kun tervehti", Petteri selitti.
Päivänsankari palasi paikalle porukan tavaillessa viestejä. "Minä en tiedä noista mitään", hän vehnästeli. "Sunkin selässäs lukee jotain", Pikku-Nestori huomautti. Vammelpuu näytti hämmästyneeltä, mutta myönsi: "Sehän nyt kuuluu asiaan." Hän irrotti lapun ja luki siitä: "Tosinalle Tornipuu, totuuden ystävä." Nallukka katsoi Petteriä, mutta tämä näytti hyvin viatonta naamaa.
"Olipa ne kummalliset juhlat", Koppanen aprikoi kotimatkalla, "mutta oli ne mukavatkin, toisaalta." Illalla punaisessa talossa soi puhelin. "Vai niinkö?" Malla-nalle ihmetteli luuriin. "Petteri, Vammelpuun niskaan ryöpsähti vettä, kun hän meni makuuhuoneeseen. Hänen äitinsä soittaa. Tiedätkö mitään asiasta?" Pesukarhu hymyili salaperäisesti. "Ehkä tiedänkin", hän myönsi.
(Pikku-Nestorin koti 1999)