Tämä on huone 8
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
1/1970
Teosarvio
Paronen, Samuli. Tämä on huone 8.
Parosen neljäs kirja, seitsemän novellia: ihmisiä joita elämä ei hemmottele, lapsia joilla on ilottomat silmät, kevään 1918 kulkutautia ja mielivaltaa, pula-aikaa, työttömyyttä. Niminovelli on nykyaikaa: satunnainen sikermä yömajan asukkaita, loppuunajettuja ja -ajautuneita, joilla on "kyttyränsä kullakin" ja tarinansa. 'Reisu' on kokoelman väljin ja valoisin: pula-ajan työtön nuorimies, vapaa, liikkuva ihminen joka tulee ja menee, kokee äkkiä ja eheästi, jättää taakseen "metsän sisllä kukkivat pellot, aidat, mökit ja asuinseudut ilman ikävää". Seuraava ote voisi olla kokoelman 'tavaraseloste', näyte tekijänsä elämänasenteesta, vaistoiltaan viisaan avoimesta kuuntelusta. "Mutta siinä kaikessa oli joku selittärnätön pääasia, tämän tien, samoin kuin metsän merkitys sen huminassa, tai vesien kohinassa meren. Se kuului pitkin tietä niin kuin olisi aina ollut ja olisi illman ensimmäistä tai viimeistä värssyä, ja se opetti jotain jota ei tarvinnut osata kuin läksyä." - Paronen ei sääli eikä saamaa, hänen mielensä on työtätekevien ja raskautettujen myötä, niiden joilla on "särjetty sydän ja murtunut mieli". Hänen novellinsa ovat viime syksyn parasta proosaa; hämmästyttävästi niissä elää kansankuvauksemme perinne täydessä voimassaan ja hienoudessaan, ja aivan ajankohtaisena.
Parosen neljäs kirja, seitsemän novellia: ihmisiä joita elämä ei hemmottele, lapsia joilla on ilottomat silmät, kevään 1918 kulkutautia ja mielivaltaa, pula-aikaa, työttömyyttä. Niminovelli on nykyaikaa: satunnainen sikermä yömajan asukkaita, loppuunajettuja ja -ajautuneita, joilla on "kyttyränsä kullakin" ja tarinansa. 'Reisu' on kokoelman väljin ja valoisin: pula-ajan työtön nuorimies, vapaa, liikkuva ihminen joka tulee ja menee, kokee äkkiä ja eheästi, jättää taakseen "metsän sisllä kukkivat pellot, aidat, mökit ja asuinseudut ilman ikävää". Seuraava ote voisi olla kokoelman 'tavaraseloste', näyte tekijänsä elämänasenteesta, vaistoiltaan viisaan avoimesta kuuntelusta. "Mutta siinä kaikessa oli joku selittärnätön pääasia, tämän tien, samoin kuin metsän merkitys sen huminassa, tai vesien kohinassa meren. Se kuului pitkin tietä niin kuin olisi aina ollut ja olisi illman ensimmäistä tai viimeistä värssyä, ja se opetti jotain jota ei tarvinnut osata kuin läksyä." - Paronen ei sääli eikä saamaa, hänen mielensä on työtätekevien ja raskautettujen myötä, niiden joilla on "särjetty sydän ja murtunut mieli". Hänen novellinsa ovat viime syksyn parasta proosaa; hämmästyttävästi niissä elää kansankuvauksemme perinne täydessä voimassaan ja hienoudessaan, ja aivan ajankohtaisena.